Ahdistaa. Monen tekijän summa tämäkin..
Ahdistaa se, että se saattoi olla viimeinen kerta kun näin rakkaan vaarini elossa kun kävin sunnuntaina sairaalassa katsomassa sitä. Vetelee viimeisiään. Se on väsynyt ja happi meinaa koko ajan loppua kesken.. En halua ajatella asiaa, koska haluan murehtia sitä sitten kun on oikeasti sen aika.
Ahdistaa koulu. Siellä on kivaa olla, ei siinä mitään. Rakastan asiakaspalvelua ja hoitojen tekemistä. Mutta se aamuisin herääminen... tuntuu ettei vaan jalat jaksa kantaa. Ja illalla taas jalkoja särkee kun päivät on niin pitkiä. Kokeisiinkin pitäis jaksaa lukee, jostain lihaksista ja luista, nivelistä ja rustoista..latinaks ja suomeks. Lähestulkoon kaikki etätehtävät on tekemättä. En vaan pysty tähän.
Ahdistaa eräs ihminen. Se muistuttaa mua liikaa mun menneisyydestä, enkä halua niitä kamalia flashbackeja niistä ajoista, jolloin olin tosi masentunut, nälissäni ja itsetuhoinen. Useampi ihminen on sanonut mulle että mun pitäis ottaa etäisyyttä tästä henkilöstä, ja keskittyä vaan omaan elämään. Ihan vaan siks että kun jo katsonkin sitä ihmistä mua alkaa ahdistaa. Mä haluaisin auttaa mutta kukaan muu ei voi tehdä enempää elämässään kuin vain itse. Jos haluaa luovuttaa ja vaipua syvemmälle masennukseensa, se on oma valinta. Jos ei sen vertaa jaksa yrittää läheistensä vuoksi, niin.....niin.
Ne jatkuvat valheet, teennäiset hymyt ja kateellisuus. Se että on niin kateellinen toisen onnesta, että rupeaa hyppimään varpaille on jo törkeää. Viemään niitä toisen mahdollisuuksia toisen nenän edestä kerta toisensa jälkeen.. Ei sellaista ihmistä ehkä tarvitsekaan pitää elämässään.
Ehkä se oli törkeyden huippu kun se mun rakkaalle exälleni rupes lirkuttelemaan, silloin mä näin punaista. Kaverin exiin, nykyisiin ja mahd. tuleviin EI KOSKETA. Se on tehny tän jo 4 mun miehen kohdalla, vain siksi koska se väittää että se on sen luonne. Just selitin mun parhaalle ystävälleni että vaikka mä tykkään flirttailla miesten kanssa, mä tiedän rajani. Kyllä järkeään saa käyttää.
Ehkä mä en vaan enää pidä siihen yhteyttä.. kuten mun pari muutakin kaveria on sanonu tekevänsä. Se on ollu liian törkee ja liian kauan.
Toinen mikä mua ahdistaa on mun keho. Haluaisin repiä sen kappaleiksi ja heittää roskiin. Tai saada niin paljon rahaa että voisin kauneusleikkauksilla saada itsestäni sellaisen kuin olin ennen. Voi olla että asiat muuttuu kun muutan yksin, silloin ei ole kukaan läsnä houkuttelemassa syömään kaiken maailman paskaa ja voin syödä niin vähän kuin haluan. En uskalla mennä vaa'alle. Ällöttää tää kaksoisleuka ja vituttaa ihmiset jotka käyttää xs-m kokoisia vaatteita ja itkevät olevansa lihavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti