Nightmares

Lähtöpainoa en laihdutuksen alussa ottanut kun en vaakaa omista mutta vaatteet tuntuu jo väljemmiltä. Vois siis sanoa että olo on aika freesi <3 Kyllä tää laihduttaminen aika helppoa on kunhan ei hanki kotiinsa mitään paskaa. Eilen söin Päivin kanssa vähän jäätelöä mutta kyllä välillä saa herkutellakin ^^ <3 Marko lähti taas eilen kotiin, meen viikonlopuks sen luo taas ja sit se on tääl taas ensviikon <3

Näin viimeyönä vaan painajaisia. toinen toistaan hirveämpiä.. Mut aina ne kamalimmat unet sijoittuu mun kuolleen isän isän taloon. Siellä olin siis taas viimeyönä. Mä en ees osaa kunnolla selittää mitä siellä tapahtu, mut ahdistavaa se oli.
Vieläkin jotenki outo olo tosta... kyllä tää tästä.. vois vaikka laittaa vaatteet päälle ja kävästä kaupassa ostamassa lehtisalaattia. Pääsis pikkuhiljaa heräämään  todellisuuteen :)

Kohta mutsi tuo mulle verhonipsuja ja saan mun verhot ikkunaan. Olkkariin tarvis ostaa uus mattokin mtta missähän välissä, tää on taas ainoo vapaapäivä viikkoon.

Stressiä

En ees tiedä mitä mun pitäis sanoa.. Tuntuu kuin mua revittäisiin paloiksi, ja tuntuu ettei mikään mitä mä teen riitä kenellekkään.

Tänäänkin mulla oli 9 tunnin koulupäivä. Aluksi helvetin vaikeeta yritystoiminnan teoriaa, keskittymishäiriö ei auta asiaan ollenkaan. Sen jälkeen olin hoitolassa korvaamassa poissaolojani, olin koko ajan skarppina asiakkaiden suhteen, yritin opetella kassaa ja hoitaa koulun asioita. Samalla ihmiset tykittää viestejä mun puhelimeen ja vaatii mua jakamaan huomiota suuntaan ja toiseen. Ja kun pääsen kotiin ei mulla ole energiaa tehdä enää yhtään mitään vaikka muiden mielestä pitäisi. Mun pitäis pitää huolta mun sosiaalisesta piiristä ja tehdä 3000 koulujuttua kun deadline huohottaa niskaan. Ja kaikki lomapäivät mun pitää olla korvaamassa poissaolojani että voisin joskus valmistua. Salillakaan ei kerkee käydä. koulupäivät loppuu aina kuudelta tai viideltä.
Mä en mitään muuta haluais kun koulun jälkeen maata sohvalla, kattoo ohjelmat ja käydä koneella kattomassa feissarin ja käydä nukkumaan. En niinkään ole masentunut tai vihainen, vaan väsynyt ja turhautunut, ja tuntuu ettei kukaan suostu ymmärtämään miten rankkaa mun työ on. Mä koitan parhaani, mutta tuntuu ettei mulla ole enää lainkaan aikaa itselleni. Kävisin varmaan terapiassakin jos olis aikaa, sais puhua itsestään ja ongelmistaan ja elämästään niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan valita tai tuomitse sitä miten hoidan asiani. Saisin keskittyä itseeni edes tunnin ajan, ja joku kysyisi: "mitä sulle kuuluu, miten sä voit?".  *huoh* ._.
Onneks tää helpottaa sitten kesällä kun valmistun...toivottavasti.

How Great Is That

Aloitin 3 päivää sitten Allevo-kuurin, jolla oon ollu aikaisemminkin. Eli samaa kuin Nutrilett mutta vain halvempi versio. Vielä pitäis jaksaa 4-11 päivää. Päivässä tulee syödä 5 annosta allevon omia ruokia. koko päivän satsissa on sellanen 500kcal, kun normaalisti ihmisen tulisi syödä 2000kcal päivässä.
Onhan tää masentavaa ku verensokeri on koko ajan alhaalla eikä voi syödä mitään mutta kyllä tää tästä.

Huomaan että olo on samanlainen kuin anoreksia aikoinani: pieni heikotus, vapina, sydämentykytys, nälkä ja ylpeys ovat vallanneet kehoni. Vielä on monta, monta kiloa edessä mutta mä vielä voitan tän. Kuurin jälkeen en enää syö herkkuja, vain kaikkea missä on mahd. vähän kaloreita. Eli lähinnä itse tekemiä kasviskeittoja...kaalikeittokuuri vois olla myös hyvä, sitä saa syödä niin paljon kuin jaksaa eikä siinäkään oo kaloreita nimeksikään. Tavoitepaino on 55kg. Mä en halua sairastua uudestaan, ja kuitenkin haluan. Sairas mieli on aina sairas.. Harmi kun ei kerkee käydä salilla koulujuttujen takia, mut mielummin laitan nyt koulun etusijalle jotta valmistun juhannuksena ja saan lakin päähäni <3

Jumalauta että pisti vituttamaan kun eräs ystävistäni kehotti lukemaan erään muijan blogia, siellä syytetään että MINÄ olen valinnut olla riidoissa, MINÄ olen valinnut ettei tämä henkilö ole luottamukseni arvoinen.  Kyllä mielestäni tämä henkilö ihan itse valitsi kun päätti kertoa asioistani eteenpäin, ja sen jälkeen käski syyttää itseäni koko paskasta ja syytti minua marttyyriksi.. Ihan turha odottaa että koskaan antaisin anteeksi, mä en tollasia ihmisiä mun elämään enää kaipaa.

Oon justiinsa Markon luona, kattellaan leffoja ja värjäillään tukkaa :) 20 min päästä syön taas yhden pussikeiton ja juon Funlightia, tänään siis vielä 3 annosta jäljellä.  Kohta voisin vaikka painua tupakalle ja valkata seuraavan leffan <3

Happy Day

Aivan mahtava fiilis! :)

Viikonloppu on ollut todella onnistunut, ensin oli perjantaina Furyn ja Distortionin järkkäämät bileet, jotka olivat täydellinen menestys <3 Taas sitä huomasi miten hyviä ihmisiä elämässään omistaakaan, ja kuinka paljon! :) Rakastan mun ystäviä niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. <3 Oli ihanaa nähdä Niinaa ja Martsua pitkästä aikaa :)
Marko oli mun kanssa bilettämässä, ja silläkin oli superhauskaa :) Sovittiin ettei oltais ryypätty kauheesti mut oli vaan niin älyttömän kivaa että tilanne riistäytyi käsistä xDD

Eilen sitten vietettiin uuttavuotta ihan kahdestaan kotona leffoja kattellen, oli kyl tosi mukavaa, ja olin taas humalassa xD Just olin päässy perjantaina sanomaan etten ikinä jaksais ryypätä kahta päivää putkeen :D Huomenna alkaa taas koulu, ja uudet oppilaat tulee hoitolaan töihin. Se tarkoittaa siis sitä että en enää tee mitään tylsiä perushoitoja vaan saan enemmän vastuuta ja on aika alkaa harjoitella näyttöjä varten jotka ovat juhannuksena :)

Eipä mulla kai mitään muuta, joulu meni nätisti mutsin, päivin ja markon kanssa, ja sain markolta ihanan kalevala-kaulakorun, vähän sellasen goottilaistyylisen <3 Ite annoin Markolle Zipon jossa on kaiverrus: "Rakkaudella Markolle" Josta se on tykänny ihan kamalasti :)

Eli toisin sanoen, elämä ei vois hymyillä varmaan yhtään tän enempää <3