O.O

Hmm. Eipä ole tännekään tullut kirjoitettua sitten pitkään aikaan.

Ajat on muuttunu aika paljon viime kerrasta:

-mä en enää tupakoi
-käyn 4 kertaa viikossa salilla
-kela maksaa mulle vihdoin tyttömyystukea


Ja mä oon NIIN KOUKUSSA tohon liikkumiseen. Mun kavereita alkaa jo varmaan kyllästyttää kun selitän tästä uudesta harrastuksestani koko ajan mutta kun...LIIKKUMINEN ON VAAN NIIN MAHTAVAA!
Mun hartia ei oo enää kipee, ja kunto on kohentunu tosi paljon. Mun toisessa polvessa on nivelrikko, joten senkin takia täytyy kehittää lihaksia. Ainiin ja mulla on penikkatauti -.- Eli liiat hypyt pitää jättää pois jos tuntee kipua.

Mä en oikee ees tajua mistä tää lähti. Yhtäkkiä mä vaan päätin mennä salille ja jäin sinne :D

Tavoitteena on siis saada lihasmassaa ja pudottaa painoa, Emma eilen sanoikin että mun pylly on kiinteytyny viime näkemästä :D <3
En pahemmin laske kaloreita, silleen kuitenkin että tiedän saavani tarpeeksi kaloreita. Ja vaa'alla en oo käyny, monet kysyy et paljonko paino on tippunu, niin mä en tiedä. Enkä haluakaan tietää. Viimeksi vaaka sai mut sairastumaan anoreksiaan, enkä halua siihen enää koskaan takaisin. En enää ikinä halua olla muodoton tai luiseva. Enkä myöskään valehdella ystäville ja perheelleni syömisistäni, enkä olla kylmissäni ja kärsiä nälästä ja tuntea syyllisyyttä. Mä tahdon olla elinvoimainen ja terve!

Mä eilen meinasin mennä vaa'alle. Ajattelin että saisin siitä ehkä lisämotivaatiota, mutta sitten ymmärsin tärkeän asian. Vaa'an lukemasta ei tule motivaatiota, vaan kamala syyllisyys, ja sen mukana epätoivo. Sitä paitsi eihän sitä tiedä vaikka paino olis noussu lihasmassan myötä. Meen vaa'alle vasta kun näen OIKEASTI selkeitä tuloksia, eli ku esim. vaatekoko on M. Sitä pienemmäksi en enää halua. Haluan että mulla on tissit ja perse :). Sitäpaitsi mitä lisämotivaatiota mä tarviin, mullahan on motivaatio tällä hetkellä huipussaan :D Oottelen tässä just että kello tulis tarpeeks ja pääsis kahvakuulailee + juoksumatolle, treenaa reisiä, pakaroita, vatsalihaksia ja selkää ja sen jälkee venyttelee :)

Ajatuksia

Viime aikoina itsemurha on taas pyörinyt mielessäni. Älkää käsittäkö väärin, en halua kuolla, oon onnellinen ja haluan elää, mutta siis käsitteenä niin kiehtova asia.

Siinä on tietynlaista mystiikkaa ja kauneutta, ei niinkään siinä itse kuolemisessa mutta ne viimeiset hetket mitä ihmiset ovat viettäneet ennen poismenoaan.
Ajatukset, teot.. ja lopulta se kuoleman suorittaminen. Tuntuu et kukaan ei tajua kun yritän selittää, ihmiset pitää mua vaan vähän..outona.

Metsästän netistä videoita, kirjeitä, kuvia ja ajatuksia. Samalla jotenkin pelkään itseäni, miksi mä teen tätä, onko mulla joku pointti?
Vähintään kerran viikossa tulee ajatus päähän: "Jos mä nyt tappaisin itseni, mitä tapahtuis."
Mitä äiti kelais? Tai mun tärkeempi perhe, mun ystävät? Mitä kissoille tapahtuis? Mitä mun omaisuudelle kävis?

Mä katoin dokumentin Japanilaisesta metsästä, Jukaista minne ihmiset menee tekemään itsemurhan. Se dokumentti ei järkyttänyt, enkä ollut myöskään innoissani. En osaa sanoin kuvailla tunnetta tuosta paikasta, jotenkin alakuloinen ja kiinnostunut.
Videolla ja kuvissa näkyy viinapulloja ja tyhjennettyjä lääkelevyjä pitkin metsää, vanhoja hirttoköysiä ja ihmisten luita. Katsoessani mietin mitä ne ihmiset on miettinyt kun ne on kävellyt sinne metsään tarkoituksenaan päättää elämäänsä, istuneet juurakolle ja tyhjentäneet lääkelevyt tai ovat ripustaneet hirttoköyden paikoilleen. Mitä ajatuksia niillä on ollut. Epätoivoa, tai jopa helpostusta.
Mä niin haluan joskus elämässäni käydä tuolla metsässä, en niinkään ihastelemassa ruumiita vaan aistimassa.

Näin myös videon missä tyttö sanoo: "i want to play a game" ja kertoo mitä lääkkeitä aikoo syödä tappaakseen itsensä.  Tyttö on aluksi rauhallinen mutta alkaa lopulta itkeä ja vastentahtoisesti syö pillereitä. En ollut tuostakaan järkyttynyt, voi olla että oma kokemus puhuu puolestaan.

Joskus kelasin että mä elän täällä vain mun ystävien takia, ja oon havahtunu siihen että mä ajattelen niin edelleen, kuitenkin vähän eri tavalla. Ennen mulla ei ollu elämässä muuta kuin mun ystävät, että ne oli mun ainoa henkireikä. Nykyään mulla on elämässä paljon muutakin hyvää, mutta ystävät on tehny mun elämästä rikkaampaa. Tälläkin hetkellä oon riitaantunu mun koko suvun kanssa, paitsi mun vanhimman siskon Helenan kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, kunhan mulla vaan on mun ystävät.

Hmm. Mulla menee hyvin, muttei kuitenkaan. Voi olla että se on tää syksykin joka saa mut tälläseks. Miten yks vuodenaika voi vaikuttaa näin lamaannuttavasti ihmiseen?

Minttu, suku

Tulin just ryyppäämästä, oltiin Emman kanssa liikenteessä. Emma oksens melkein mun jaloille mut joo, kaikki on jo ok.

Iski kamala ikävä. Ilman Minttua en olis sitä mitä oon nykyään. Se  ei ollu ees 30 ja se on kuollut. Poissa.
Niin suuri persoona....Niin mahtava ihminen. Samalla yksi ärsyttävimmistä ihmisistä minkä tiesin. Ei me oltu pitkään aikaan nähty mutta me juteltiin paljon. Se kertoi mulle paljon sen rahatilanteestaan ja muista huolistaan mulle. ja ihan yhtäkkiä...se on vaan poissa. :'(

Tuntuu niin tekopyhältä olla näin paskana mutta minkäs tunteilleen tekee. Mä rukoilin iskää että se pitää huolta mintusta, ja näyttää sille oikean tien. Istuin vain pakalleni ja itkin. Sanoin iskälle että jos se Minttua näkee niin vie sen oikeaan paikkaan.


Jos mä en olis koskaan tutustunu Minttuun, mä en olis tajunnu sitä että mullakin on oikeus sanoa mielipiteeni.

Mä vaan toivon joka päivä että yhtäkkiä tuliskin ilnoitus että ei se ookaan kuollut. Että kaikki on ollut kamalaa väärinkäsitystä ja että Minttu on elossa. Mut tiedän että sitä tietoa ei tuu, ei viestiä eikä puhelua.
Kaikki päivittää sen seinälle jäähyväisiään ja en vaan pysty uskomaan tätä kaikkea.
Sytytettiin Niinan kanssa Mintulle kynttilä. Ja silti tuntuu niin paskalta etten pysty tekemään enempää.

Mun piti lähettää Mintulle yks vaatepaketti, mutta en näköjään lähetä... Enkä vaan pysty avaamaan tuota pakettia uudestaan.

kaiken lisäksi mut on potkittu ulos koko suvusta. Oon tällänen huolimaton paskapää näköjään. En mä mitään valmistujaisia oliskaan halunnu, enkä synttäreitä tai viettää jouluani perheeni kanssa. MINÄ joudun etsimään itselleni joulunviettopaikan ensi jouluksi vaikken mitään väärää oo tehny. Aivan vitun sama. Ilman näitä kamalia unia voisinkin ehkä elää rauhassa.
 Jos ei olis mun ystäviä niin en pystyis elämään. Ne pitää mut täällä, ilman niitä olisin jo kauan sitten tappanut itseni. Mä tappaisin itseni vaikka nyt jos ei olis mun ystäviä. Mä en haluu niille tätä kamalaa tuskaa mitä koen Mintun takia nyt.

Suku on pahin

Jaaha, mutsi sitte uhkaili mua taas. Tällä kertaa eläinsuojelijoilla. En kuulemma osaa pitää huolta elukoistani, vaikka se ei oo mun luona muutamaan kuukauteen käyny, eikä oo ees kissoja nähny.
Pistin välit poikki kun se  saatanan idiootti ei ymmärrä ihmisiä ei saa uhkailla, se on rumaa. Saati sitten omaa lastaan. Soitti mulle vaan viime maanantaina kännissä ja uhkaili.. maanantai-iltana kännissä?! No, ei mitenkään yllättävää meidän äitiltä.
Kehtas vertaa mua mun siskoon joka on mielisairaalassa, muuten hyvä mut mun kämpän lattiat ei oo kissankusesta mädät ja mun kissoilla on ihan hyvä olla.
Ja sitten se vertasi mun kissoja mun toisen siskon koiraan?!:DDD koira ja kissahan on sama asia, kyllä..

 Enostakaan ei oo kuulunu mitään vaikka sille tiukkasanaisen viestin laitoinkin siitä, että mä oon sen mielestä osa suvun riitoihin vaikken asiaan liity mitenkään. Kuulemma meilailen ikäviä viestejä mun juoppohullulle tädille (ilman mitään todisteita?!)


Mutta iloisempiin asioihin: Kävin Fiskarssissa kuvauksissa Naten ja Miian kanssa, ja ihania kuvia tuli <3  Ootan vaa että herra kuvaaja lähettäis ne vielä mulle :)

Hii!

A on <3

Pitkästä aikaa..

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan.

Naurahdin äsken kun tajusin joutuneeni vahingossa laiharille :D Oon alkanu säästää ihan kaikessa paitsi kissojen ruuissa (koska ah niin ihana sisareni pölli multa tonneittain rahaa eikä mulla oo varaa enää tehä mitään). Ostin kaupasta muutama päivä sitten säkeittäin makaroonia koska se oli alennuksessa, ajattelin että enää en osta mitään kallista turhaa ruokaa kotiin kuten esim. juustoa tai leipää. Aluks toi makarooni oli ihan liian nannaa ja söin sitä pussin päivässä, kunnes kyllästyin. Tänään söin vain yhden annoksen ja senkin paistettuna + maustettuna. Pakko kyllä ostaa kotiin pestoa millä saada alas nuo loput säkit makaroonia, koska muuten oikeasti oksennan. Vatsakin oli toissapäivänä niin sekaisin että istuin vessassa koko yön ja eilen aamulla nukuin pommiin kun työkkäriin piti mennä. Onneksi tuli kuitenkin käytyä ja sain kuulla että saan takautuvasti mun tuet tältä kuulta :D <3
Äsken sitten kaivelin kaappejani ja löysin jotain vanhoja laiharikeittopusseja, ja siellä oli onneks mun lemppareita jotka oli jääny edellisestä laiharista käytämättä. Ja eilen hemmottelin itseäni mandariineilla ja meloonin puolikkaalla + Pirkka colalightilla. Tuhlasin rahaa kylläkin vitamiineihin koska mulla on B-vitamiinin puutos (suupielet auki). Ja luontaistuotekaupasta ostin spiruliinaa ja jotai auringonhattu-c-vitamiini-sinkki-imeskelytabuja. sinällään turhaa mut nostattaa hyvin vastustuskykyä tälläsellä ruokavaliolla tähän vuodenaikaan.

Onneks yks frendi meni naimisiin ja halus multa 100 ja 1000 hoitoa ja tienasin jotai 300€. Seuraavaks on tulossa häämeikkiä ja kynsiä toiselle kaverille, mut eipä sillä kauaa hurrata.

Oispa jotain huumeita. Viinaa en jaksa/halua vetää, siinä en nää mitään hohdokasta, tulee vaa kauhee hedari. Mut ku ei oo oikee varaa matkustella pk-seudulle ja takas ni pakko olla yksinään ni olis sitten mielummin pöhnässä kuin selvinpäin. Vituttaa ku kaverit on velkaa eikä niilläkää oo varaa maksaa takas. Mut eipä ne niille mitää voi. Stna.
Sit ku saan nää rastat päästä pois haen Sokokselle kosmetiikkamyyjäks. Se olis sellanen duuni mitä oikeesti tykkäisin tehdä. Jos en saa duunia, ni sitte meen työharjoitteluun ja tienaan 9€ päivässä + työttömyystuki. Mietin et saankohan mä asumistukea kun tätä omaisuutta kuitenkin vielä on olemassa. Ainahan sitä saa hakea, kukapa kieltää.

Treffiiiiit!!!!

Mul on huomen TREFFIT?!?!
Mä en oo käyny oikeilla treffeillä varmaan IKINÄ. Mua jännittää nii paljon, ja puuteriki on loppu. Pitää huomen herää aikasin keskustaan ostaa meikkejä.

Meen tän kyseisen miehen A:n kanssa kattoo uusimman batmanin. Rehellisesti sanottuna noi supermiesleffat ei oikee nappaa, mut seuran takiahan mä sinne meen :) Mitä mä laitan päälle?! Jotain siistiä, ei liian pliisua, ei liian päntättyä, jotain persoonallista... ÄÄÄÄÄ. ;__;
Onneks se jätkä on nii rento et tiiän et meil tulee hauskaa. Toisaalta se on niin fiksu ja mun yleissivistys on jotain muurahaisen tasoa et vähä pelottaa xD Parashan on vaan myöntää olevansa vähän tyhmä, eikä esittää fiksua :)

Oikeesti välistä tulee mietittyä et onko se jumala SITTENKI olemassa :D muutama päivä sitte olin vielä ihan paskana, ku kelasin et mul ei oo ketää. Nyt yhtäkkii miehii sataa joka tuutista! A on tietenki etusijalla, ja jos se homma alkaa toimii ni sanon  muille hei hei ^^ Mut pidetää kuitenki vielä vaihtoehdot avoimena eikä suunnitella häitä :D

Loneliness & Razors

Vittu että taas ahdistaa
Kaadun sänkyyn ja kun vierelleni katson
Ei siinä oo ketään

Onko pakko olla niin villi ja vapaa
Niin vaikee kesyttää
Lopulta se on niin yksinkertaista
Ei siihen mitään tarviikaan

Kun kaipaa vaan sitä lämmintä kosketusta
Sitä kovaa puristusta
Se on sitä vapautta
Ei sillä oo kahleiden kanssa mitään tekemistä

Ei rahalla saa rakkautta
Eikä rahaa rakkaudella
Onko sillä mitään väliä
Kun vaan sais ikuisuuden

Onko järkee hengittää
Onko järkee puhua
Onko millään mitään väliä

B

AAAAEEEERGH.

Mä vihaan draamailua mut enää en tiiä mitä tehdä.

:/

I want to drown in memories and be plastic

._.

Huoh.. oli taas hyvä aamu kunnes ajattelin taas liikaa menneitä ja itkuhan siinä tuli.

Viime perjantaina mummu kuoli. Se ei niinkään tunnu pahalta, vielä. Hautajaisissa sitten itketään. Mulla ei ole enää isovanhempia, paitsi isän äiti joka ei ole koskaan halunnut olla yhteydessä meihin, dunno why.

Perjantaina mentiin Emman kanssa Summer Uppiin, ja voin kyl sanoa etten enää ikinä mene mihinkään festareille. Liikaa kännisiä ihmisiä ja ylipäätään liian ahdasta. Artistit oli perus Petri Nygårdia ja muuta paskaa, yök. Seuraavana päivänä ei ees menty festarialueelle vaan oltiin kotona. Onneks en ollu maksanu lipuista vaan Emman iskä oli maksanu liput. Sen sijaan lauantaina kauppareissulla törmäsin pariin jätkään jotka oli krokotiiliasuissa ja toin ne Emman luokse ja hauskaa oli :D Otettiin kuvia ja puhuin toisen krokon kanssa henkeviä. Hävitettiin hetkellisesti avaimetkin mutta onneks ne löyty.

Tosiaan se miksi tänään itkin, ei mitenkään liittyny viikonloppuun eikä mummuun, vaan tähän exääni joka on mun hyvä ystävä nykyään. Vituttaa kun mietin etten tuu varmaan koskaan pääsemään siitä yli, ja ihmisten joukosta miestä etsiessäni etsin kopiota siitä, mitä se joskus oli. Mä en kestä ajatusta et joutuisin joskus törmäämään niihin yhdessä, saati sitten sitä kun tää exä selittää tästä muijastaan joskus. Aina ku olis mahdollisuus nähdä tää exä, mä haluaisin nähdä sen, toisaalta en. Mä rupeen aina pakonomaisesti selittämään sille meidän menneestä suhteesta ja huomaan aina että sitä häiritsee se. Kyllä muakin häiritsis. Outdoorseilla mua vaan sattu niin saatanasti se, että kun me nähdään me pussataan aina poskelle, nyt ku tarjosin poskeani sille, se sanoi: "et saa." Mun sisuskalut vääntyi hetkellisesti nurinpäin, ja yritin peittää vitutukseni nauramalla ja heilautin kättäni tyylillä ettei muka kiinnosta. Nappasin sen uudestaan väkisin haliin ja mua vitutti sekin. Mä vihaan ja rakastan sitä.  Jotenkin tuntuu välistä että toi sen ituhippeily on tekopyhää pätemistä, koska mä tiedän mitä se oli ennen. Järjellä kun ajattelen mä tiedän että se on oikeasti muuttunut, enkä mä sitä tollasena enää takaisin ottais.

Mitähän sitä tänään tekis. varmaan imuroin ja luuttuun tänään vaikka tiedän ettei ketään oo tulossa kylään. Mä häpeän sitä että just siivoon vaan silloin kun tiedän että vieraita on tulossa. Toisaalta tiedän että tääkin on yks ADHD:n oire mutten jaksa laittaa kaikkee aina sen syyks.

Kuulumisia!

Ensimmäiseksi haluan sanoa että brassi sattuu :( taidan jättää kiduttamisen toisen vastuulle enskerralla :D

Outdoorsit oli mahtavat <3 Vaikka satoi niin ihmiset vaan villiintyi kahta kauheammin ja kaikki tanssi ja riehui sateessa :> <3  Jatkoilla tuli nähtyä uusia maailmoja ja en kadu hetkeäkään <3 Niina oli kiltti ja majoitti mut luokseen koko viikonlopuks <3 Jatkoilta oli kivaa kävellä Niinan ja Nikosin kanssa nukkumaan, ja olo oli onnellinen :>

Nää mustat rastat ilmeisesti saa ihmisissä selkeesti sen reaktion että mulle kannattaa tulla juttelemaan mukavia :D Sunnuntaina kun olin puolikuolleessa tilassa kävelemässä junaan, joku mies pysäytti mut. Se tervehti mua kuin jotain vanhaa ystäväänsä ja jo hetken ajattelin että oon varmaan törmänny siihen bileissä ja en vaan muista kyseistä henkilöä. Se just kehui mun tukkaa ja sanoi että vaikutan "villiltä mimmiltä" :DDDDDDD Kysyin että mistäs moinen kehuryöppy, ja se selitti että hän yrittää olla antisuomalainen siinä ettei olis niin kamalan ujo ja ennakkoluuloinen. Selvis että se on kristitty ja haluaa vaan olla mun ystävä :D vaihdettiin siinä sitten numeroita, mutten oo kuitenkaan vastannu kyseiselle henkilölle puhelimeen. Kai mä oon jossain määrin vähän liian suomalainen :D

Eilen kun olin menossa Natelle tekemään sille koemeikkiä sen häitä varten, junassa joku mua vuotta vanhempi jätkä alko vaa juttelee mulle, sanoi että on kivaa kun on matkaseuraa :D Siitä paistoi jo kauas että silläkin on ADHD, mä tunnistin joka ikisen oireen siinä ihmisessä + sen taiteellinen tausta ym. Se vaikutti vähän vammaselta, enkä siis tarkoita mitään pahaa vaan siis oikeasti, joku sen päässä oli "vikana". Hirveen herttanen se oli ja näin, ihan niinku joku lapsi :) Se olis halunnu mut mukaansa linnanmäelle mutta kerroin että mulla on töitä. Siinä me höpistiin koko matka helsinkiin ja halattiin ku lähdettiin eri teille :3 jotenki hirveen söpöä <3

Natella tutustuin yhteen Miiaan, ja Naten tulevaan puolisoon Nikoon. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa Naten tekemää ruokaa (katkarapupastaa NAM!!) ja mulla on ollu ikävä sitä sen avoimuutta. Niko oli ihan yhtä avoin ja mehän puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä, aina puoli viiteen asti aamulla x) Niko ja Natte ehdotti mulle yhtä juttua jota mä oon nyt tässä pohtinu, toisaalta miksi ei, mut aina uudet jutut vähän jännittää. Aion kokeilla sitä niiden ehdotusta ja katsoa miltä sen jälkeen tuntuu. Koska mä haluan auttaa kavereita hädässä ja samalla hyötyisin siitä itsekin :D

Ehdin nukkua 3h kun piti jo lähteä takaisin lahteen. Mulla ja mutsilla oli nimittäin suunnitelmissa mennä aamupäivästä poliisiasemalle uusimaan mun henkkaria mutta mutsi soitti mulle kun olin junassa, ja kertoi että mummu vetelee nyt viimeisiään, että sen on pakko lähteä sairaalaan. Mä sitten menin kotiin nukkumaan ja samalla missasin mun ripsiajan kun olin niin väsynyt. Mun piti käydä kaupassakin mutta en vaan jaksanut. Vituttaa kun tää työttömyys tekee mussa tän, että oon ihan saatanan apaattinen enkä tee yhtään mitään, enkä meinaa ees jaksaa nähdä ketään. MÄ HALUAN TÖIHIN!! ;___; Huomenna käyn äkkiä helsingissä hoitamassa pisneksiä ja sitten takas lahteen ja lääkäriin. Sen jälkeen Emman luo kokoamaan sänkyä ja viikonloppuna Summer Up! ^^

Wääääää

Oon kamala, ostin sittenkin itselleni kuidut kesätukkaa varten vaikkei pitänyt. Pitänee myydä vanhoja rastoja pois että voittaa osan ees noista rahoista takas. :D

Ekaks mulle tulee kyl ihan perusmustat rastat, ja kunnes saan väkerrettyy sen mun kesätukan ni tulee vaihdos <3 pitää vaa miettii noi valmistujaiset ettei rastoja oo sillon koska muuten lakki ei mee päähän xD

Hmm.

Mä haluun sut
etkö sä nää?
Pelkäätkö uutta sekä tuntematonta
ja siihen sukeltaa?
Joka aamu mä iltaa odottaisin
jotta voisin sut mielessäni taas nukahtaa

Sä oot mulle mun kaunein tähti
ja haluun kanssasi loistaa


Mä haluun sut
etkö sä nää?
Pelkäätkö uutta sekä tuntematonta
ja siihen sukeltaa?
Joka aamu mä iltaa odottaisin
jotta voisin sut mielessäni taas nukahtaa

Iskä

Pyysin äsken iskältä yhden asian. Ja tiedän että se yrittää parhaansa mukaan toteuttaa mun pyynnön.
Nyt mulla on sellanen tunne että se istuu ihan tässä vierellä. Ja sillä on paha olla mun puolesta. Tuntuu kuin se haluaisi koskettaa mua. Itkettää ku on nii kova ikävä sitä mutta tiedän ettei pidä itkee, tässä se on koko ajan mun joka päiväisessä elämässä. Ehkä se on just se joka on antanu mulle voimaa tehdä kaikki velvollisuudet näinä tosi vaikeina hetkinä. <3

:(

Hyi heti aamusta paniikkikohtaus. Kädet vapisee, sydän hakkaa, tärisen, pelottaa, ahdistaa ja itkettää. :(

:3

Olisin muuten laittanu videomerkinnän mutta itkeskelen täällä siihen malliin ettei sanoja oikee tuu suusta.. :')
Kuinka pienistä asioista sitä ihminen voikaan olla onnellinen?

Mä pelkäsin jo etten tuu koskaan tuntemaan sitä lämmintä tunnetta rinnassa ja perhosia vatsassa. Vaikka se tunne olikin pieni niin silti mä tunsin sen! Mä sain huomata että se on vielä olemassa jossain mun sisällä.
Kyllä mä tykkään pussailla ihmisten kanssa jne, mut samalla on se olo että voitko painua vittuun.
Siitä on ikuisuus kun oon pussannu ketään sellasella fiiliksellä että haluan että muu maailma vaan katoaa ympäriltä ja saisin vaan olla sen ihmisen lähellä <3

Mä oon niin onnellinen siitä että mulla on vielä kyky ihastua. Tuntea jotain joka hymyilyttää <3

Oon tutustunu tähän henkilöön jo vuosia sitten mutta viime kuukausien aikana tää on vaan jotenkin taas pompahtanu esille. Nyt viime perjantaina sitten osaset loksahtikin paikoilleen ja mulla pitäis olla ensviikolla treffit :)

Koulutuksia hyvässä ja pahassa :)

Kiitos kaikille :3

Good & Bad

Huomenta :)

Ensimmäinen videoblogimerkintäni :3

hmm.

Tänään taas ikävöin iskää. Näin tosi ahdistavia unia päiväunilla Emmasta ja musta jossain pelottavasa hylätyssä kerrostalossa. Heräsin Emman soittoon. Se kertoi että se pyörii jossain päin Kalliota ja höpöteltiin niitä näitä, aikoi mennä ostamaan mehujäätä.  Vähänkö mä haluaisin tähän kurkkukipuun mehujäätä!

Jotenkin taas sellanen oudon syvällinen fiilis. Kurkku on ihan älyttömän kipeenä ja lojun vaan kotona vaikka ulkona on lämmintä.
Äiti käytti mua tänään kaupassa. Tehdessäni kauppalistaa mun teki älyttömästi mieli sipsiä, mutta päätin pistäytyä vaalla ja sipsihimo katos samantien. Ostin paljon vihanneksia ja hedelmiä, kaikkii vähäkalorisia säilykkeitä.
Ihmettelin kun äiti oli jotenkin tosi oudon oloinen. Sanoin sille siitä ja se sano että se on tosi stressaantunut kaikista suvun ongelmista ja kuolevasta mummusta. Sanoin että älä stressaa, et toimii niinkuin mäkin että ei vaan ajattele. Se sanoi että se ei osaa.. Oon tosi iloinen siitä että mä osaan olla ajattelematta asioita, ja äiti sano että se johtuu mun ADHD:sta, mutta sen mielestä kaikki mun jutut johtuu siitä :D

Mulle selvis eilen että kuka pelle oli käyny kirjottaa Markolle meidän suhteen aikana jotain anonyymejä facebookviestejä että olisin pettänyt sitä. Se tyyppi vahingossa paljasti itsensä. Se on yks vitun hullu muija bileistä joka esittää mun kaveria. Tästä lähtien kierrän sen muijan helvetin kaukaa. Poistaisin sen suoraan kavereistani mutta se on niin umpihullu ettei siitä koskaan tiedä mitä se keksii.
Parastahan oli kun oltiin Markon kanssa oltu monta päivää kahdestaan ja se muija pisti viestiä Markolle että oon TAAS pettänyt Markoa :D Naurettiin ihan saatanasti.
Mun ja Markon eron jälkeen se tuli mulle haukkumaan Markoa yhdissä bileissä pleikkarissa. Marko seiso melkein mun vieressä ja se muija vaan tilitti mulle kuinka mun ei pidä kaihoilla Markon  perään ja että Marko on ihan kusipää ja oon kuulemma niin upee nainen että ansaitsen paremman. Ihmettelin tätä raivonpurkausta kun tää kyseinen muija ei edes tunne Markoa O_o Sillä itellään on menny niin huonosti miesten kanssa että varmaan se oli vaan niin kateellinen.

Joo nyt meen suihkuun huuhtelee lävistystäni ja otan unilääkkeet ja alan tuijottaa vaikka telkkua. Ehkä se uni tulee muutaman tunnin päästä jos oikein yritän.

Society, have mercy on me

Suht ristiriitaiset tunteet taas pinnassa.
Eräälle ihmiselle olen loukkaantunut siitä, että tuntuu etten ole enään hänelle kukaan. Ei se mua pyydä  enää mihinkään ja oon sille vaan joku muiden joukossa. Mutten halua mäkättää sille siitä koska tiedän miten rasittavaa se on. Kyllä se aina päissään kertoo kuinka rakas sille oon mutta... emmä tiiä. Kai sille on ihan sama missä viiletän eikä se enää ees kerro mulle kuulumisistaan ellen tarkemmin kysy. Se on vaa mulle niin tärkee et vituttaa tällänen.

Kuvaukset peruuntu, TAAS. Mä oon niin helvetin huono suunnittelemaan mitään aikatauluja tän helvetin ADHD:n takia. Mun pitäis mennä Turkuun Niko Peltoniemen luokse just niihin kuvauksiin mut toisaalta laiskottaa ihan sikana. Asutkin valittu valmiiks mutta no, kyllä tässä kesällä varmaan repeää joku aukko niille kuvauksillekin :)

Loppputyö on aloittamatta. Pari Aäromahieronnan etistäki pitäis saada valmiiks. AEEEERGH.

Emma on ihan älyttömän ihana. Vietin sen kanssa viime viikonlopun.. se on niin ihanan aito ja rohkee ihminen eikä tuomitse ketään. Sen seurassa voin olla ihan täysin oma itteni. Ei mitään paineita, ja ajatusmaailma on aikalailla samanlainen. Perjantaina olin Angerfistin keikalla, sillä aikaa se oli Turmion Kätilöiden keikalla. Mentiin samaa matkaa sen luo ja lauantaina oltiin seksimessuilla. Katottiin parit esitykset ja mua ahdisti yks strippari älyttömästi. Se oli NIIN laiha. Lantioluut törrötti ja kylkiluut loisti. Noi on sellasia hetkiä kun tajuan että mun vääristynyt itsekuva on parantunut. Ikinä en enää halua olla kokoa XS tai S. M on sellanen sopiva, löytyy persettä ja tissit muttei kuitenkaan oo mikää pullukka.

Mindcore oli ihan jees, mut muuten olin tosi hämmentyny kaikesta. Yks käyttäyty ku olis omistanu koko bileet, hyvä että ees moikkas.Siin vaihees mua alko vaa naurattaa. Hengatkoon sitten siellä bäkkärillä verhon takana jos on niin vitun V.I.P :D Mä ainakin nautin bileistä ihan siellä bileiden keskellä.
Kaverin poikaystävä (joka on joskus aikasemmin ollu tosi ihastunu muhun) tuli vaa halaamaan mua ja puristelemaan mun persettä. Kysyin suoraan että onko hyvää perse? Vastasi että ihan helvetin hyvä. Kehui kuinka oon laihtunut. Myöhemmin se tuli tarjoamaan mulle juotavaa ja hali mua ja kertoi miten ihana oon. Ystävällisyyttäni halasin ja kiitin. Narikalla se nappas mut syliinsä ja pussas mua. Oli se pussannu mua jo tanssilattiallakin. Mä niin tiedän että mä saan tosta paskaa niskaani vaikka minähän se tässä sinkku olen enkä itse lähestynyt henkilöä kertaakaan. Se ihminen vaan on kännissä vähän hölmö ja onneks sen tyttöystäväki tietää sen :)
Toinen jäbä joka on ollu ihastunu muhun jo pidempään, törmäs muhun portaissa. Se kertoi että on ettiny mua sieltä bileistä siitä asti ku se oli saapunu paikalle. Hymyilin vaa jotain ja sanoin että oli kiva tavata. Myöhemmin tanssilattialla se tuli pussaamaan mun niskaa ja olin vähän hämmentynyt. Pussatkoon vaan mun hikistä niskaa jos sille tulee siitä hyvä mieli :D
Sitten eräs toinen miespuolinen ystäväni joka joskus oli kanssa musta kiinnostunut tuli juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Mä tunnistan siitä aina ku sitä alkaa jännittää ja hermostuttaa kuinka se alkaa esittää kunnon äijää ja sellanen "haista paska jos et tykkää" -meininki päällä, aika söpöä <3 Yritin oikee saada sen varpailleen rohkeilla kommenteillani (ettekä nyt perverssit ajattele siellä mitään), ja sehän oli ihan sanaton :D
Yhtä toistakin miestä oli kivaa nähdä pitkästä aikaa, se on ihan yhtä ihana ja kiva ku ennenki <3 :) Hyvä kaveri <3


Sunnuntaina mentiin Fabulous Paradiseen Baton lävistettäväks. Se teki mulle Industrialin ja oli ihan älyttömän hauskaa :D Kaikki vaa naurettii ja paikalle saapu myös kummisetäni kihlattu Anna :) Se on kyl hirveen kiva tyttö, se kerto kuinka ne oli koulussa tehny robotin ja menny kisaamaan sillä ja olivat voittanu :)
Sitä ennen siellä oli jotai hippimuijia, ne oli ihan kivoja. Mut sit yks muija kuuli ku puhuin Emmalle mun huulitäytteistä. Se kysy hirveen tuomitsevalla äänellä että MIKSI mä oon sellaset ottanu. Sanoin vaan että halusin. Sit se tuhahti että hän ei kyllä koskaan menis sellaista ottamaan. Päätin heittää vettä kiukaalle ja kerroin miten oon käyny rasvaimussa ja aion mennä ottamaan tissit. Se katto mua vaan ihan järkyttyneenä eikä sanonu mitään :D Vittuako käy siinä tuomitsemaan, olisin mäkin voinu sille sanoo etten mä tukkaani takuttais rumaksi karvapehkoksi. Pelle.

Sen jälkeen mentii baariin juomaan sangriaa (<3) omnom. Ja törmäsin yhteen jätkään jonka kanssa oon joskus pussaillu. Vaihdettii kuulumisia ja totesin että se on ihan vitun outo. Se puhu kirjakieltä ja sen hiusraja oli karannu ja se oli pukeutunu tosi korrektisti. Mitenköhän mä sellasen kanssa oon ajautunu pussailemaan?! Varmaan taas joku fiksu humalaidea.
 

Johan tuli taas kirjoitettua :D Mut ihanaa saada näitä ajatuksia ylös johonkin, taas huomasin uusia asioita itsessäni. Itserakkaus on tervetää sopivassa määrin :)

Tutkinto

Tänään oli ekan tutkinnon ensimmäinen osa. Huomenna sitte loput perushoidot. Oli kyllä nii jänskä päivä etten jaksa ees kirjottaa aiheesta :D Pari virhettä ja väärinkäsitystähän siinä sattu mutta ei sillä nii väliä, pääosin meni aika hyvin ainaki omasta mielestäni. En sitte tiiä mitä ne tutkintomestarit ona papereihinsa kirjoittaneet :D

Tein tänään siis jalka- ja käsihoidon Eppille <3 Ja kokovartalohieronnan jollekin tytölle ja kainalodepilaation Miralle :) Huomenna sitten muoto-opillinen meikki, kestovärjäykset ja kasvohoito :)

Mami ja Epp on musta kummatki hirmu ylpeitä <3 jeeee ^^

AAAAEEEEEERRRGH!!!!

VITTUUUUU!!!!  Saatana mä vittu vihaan niin vitusti vittu kaikkia vitun ihmisiä VITTU!!!!! Saatana että ihmiset on itsekkäitä, paskoja nössöjä vittu ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!  Kohta mä hyppään tolta vitun parvekkeelta alas saatana...Tai vähintään heitän tavaroita pitkin seiniä jos se jotain auttaa. :D Huusin äsken suoraa huutoo, saa nähdä tuleeko poliisit kohta paikalle.

Mikä vittu noissa saatanan miehissä taas on oikeesti. Mä niin alan kohta lesboks. VITTUPASKAKUSIHELVETTIPERKELESAATANA!!!

Hohhohhoo! :D

Risteilyllä oli mukavaa, meni välillä vähän liian lujaa mut parempi seki ku se et olis ollu tylsää :D

Mentii tosiaan hoitsumekoissa Emman kanssa siellä ja ihmiset oli ihan innoissaan :D Jotenkin oudosti ihmisillä (varsinkin miehillä) tuli jotain kipuja kun tultiin juttelemaan, olisivat kuulemma kaivanneet hieman "ensiapua" xD Ykskin mies heittäyty maahan meidät nähdessään ja sanoi että hän tarvii elvytystä :DD Ja muutama ihminen sanoi meidät nähdessään: "ollaanko me taivaassa??" :D

Halasin Turmion Kätilöjen tyyppejä ja olin ihan onnessani <3 Sain myös nimmaria käteen ja paperille :3
Seisoin kaupassa Toni Wirtasen takana ja huomasin miten ryppynen se on! Varmaa toi keikkaelämä tehny tehtävänsä.. Mut jumalauta että se tuoksu hyvältä! <3 :D

Muistan kyllä että tapasin joitain muitakin artisteja mutta humala oli sen verran kova että muisti takkuaa jostain ihmeellisestä syystä :D Mutta hauskaa oli <3

Voisin ensin rapsuttaa tota mun huomionkipeetä Nobu-kissaani ja sitten tehdä loput etätehtävät. Ylihuomenna tutkinto, IIIIK!! :o

Me mennään tänään Emman kaa Radio Rockin risteilylle <333 Oi tästä tulee niin mahtavaa! <3 ^^
Mul on laukku täynnä tavaraa muttei mitään ideaa siitä onko kaikki tarvittava messissä. :D
Ulkona on syksy mutta se ei meitä onneks haittaa ^^ <3 Mii sou häppii!!!

Hmm. Eilen tuli puhetta kaverin kanssa ihmisistä, jotka vihaavat toisia ihmisiä joita ei edes kunnolla tunne, vaan luottaa kaikkiin juoruihin mitä kuulee kaduilla. Siinä voi oikeesti jo alkaa miettimään että onko toi ihminen loppujen lopuks niin kamala kusipäähuorapaskiainen jos sillä on ystäviä jotka välittää siitä? Miks sellasella ystävällä olis satoja kavereita jos se on kerta NIIIIN kamala?

Eli siis te ihanat anonyymisti haukkuvat ihmiset, hankkikaa elämä oikeesti :DDDD Jaksatte aina piristää mua ihanilla kommenteillanne <3

The One

Hmm. Ihmeellinen herkistelyfiilis. Istuttii tänää Emman kaa Kokomossa ja mietittiin miehiä. Sitä että mitä joltain puuttuu ja mitä jollain on liikaa. Sit muisteltii kaikkii menneitä vuosia meidän elämässä ja alettiin herkistelemään.

Sitten yhtäkkiä kajareista alkoi soimaan Imogen Heap - Hide and Seek. Hyvä ettei tullu itku ku muistelin kaikkii niit hetkiä milloin oon tota biisii kuunnellu. Tuli muistoja A:sta, B:sta, J:stä... Siitä kuinka A kohteli mua kuin paskaa ja syytti mua kaikesta. Kuinka B ja minä oltiin joskus onnellisia ja mun masennus kaatoi kaiken. Ja J:n kanssa olisin varmaan vieläkin yhdessä jos en olis antanu anoreksian tulla meidän väliin.

Puhuttiin siitä kuinka helppoo oli teininä rakastua keneen vaan, ja miten tuntuu et se ei oo enää mahdollista. Ihan kuin sydän olis kylmettynyt ja kovettunut. Sitä on nykyäään vaikeampaa lämmittää ja pehmentää, ja sen takia mahdotonta murtaa. Mutta viillellä sitä aina pystyy. Puhuttiin myös luottamuksesta. Miten helppoa se on viedä toiselta. Ja samalla sitä yrittää väittää ettei kukaan pysty satuttamaan. Koska sitä on jo iso tyttö, ei saa itkeä. Miten sitä kokee ettei ole tarpeeksi hyvä kenellekään, eikä kukaan ole tarpeeksi hyvä itselle. Puutteita on mahdotonta hyväksyä. Se ajatus musertaa että jokaisella on se oikea. Missä...voi MISSÄ se on. Miettiiköhän se tällä hetkellä samaa kuin minä? Jos sitä on edes olemassa
Emma lupas mulle että mä löydän meidän risteilyllä sen elämäni rakkauden. Että kaikki muuttuu hyväks. Mä niin toivon että se on oikeassa.

where are we?
what the hell is going on?
the dust has only just begun to form
crop circles in the carpet
sinking feeling

spin me round again
and rub my eyes,
this can't be happening
when busy streets a mess with people
would stop to hold their heads heavy

hide and seek
trains and sewing machines
all those years
they were here first

oily marks appear on walls
where pleasure moments hung before the takeover,
the sweeping insensitivity of this still life

hide and seek
trains and sewing machines (oh, you won't catch me around here)
blood and tears (hearts)
they were here first

Mmmm whatcha say,
Mmm that you only meant well?
well of course you did
Mmmm whatcha say,
Mmmm that it's all for the best?
of course it is
Mmmm whatcha say?
Mmmm that it's just what we need
you decided this
oooh whatcha say?
Mmmm what did'cha say?

ransom notes keep falling out your mouth
mid-sweet talk, newspaper word cut outs (paper word cut outs)
speak no feeling no I don't believe you (I don't believe you)
you don't care a bit,
you don't care a bit

(hide and seek)
ransom notes keep falling out your mouth
mid-sweet talk, newspaper word cut outs

(hide and seek)
speak no feeling no i don't believe you
you don't care a bit,
you don't care a (you don't care a) bit

Hmm.

Törmäsin vanhaan tekstiini jossa puhuin miehistä. Ja siitä että etsin sitä TÄYDELLISTÄ miestä.

Mikä siis on täydellinen mies?

- komea (tai omistaa kauniit silmät), komeuskin on suhteellinen käsite. Ei välttämättä sellanen prettyboy -komea vaan.. persoonallisella tavalla hyvännäköinen
- pitkätukkainen
- pieni parta
- neitimäinen (sillee sopivassa määrin, mm. kiinnostunu ulkonäköön liittyvistä asioista)
- 23-27v
- goottityylinen
- tykkää konemusasta
- EI ÄIJÄ. suomalaiset perusäijämiehet on kuvottavia.
- avoin
- huomioon ottava, ei kuitenkaan mikään kylkeen liimautuva nallekarhu
- terveen itsetunnon omaava (jokaisella kuitenkin on omat heikkoutensa)
- romanttinen
- herkkä
- omistaa auton
- työssä käyvä (en halua mitään köyhää joka on koko ajan lainaamassa + on kivaa kun toisellakin on varaa tehdä jotain hauskaa tai ostaa jotain pikkukivoja lahjoja)


hmm... en taida keksiä enempää :D Ehkä tulee myöhemmin mieleen.

Kilot karisee <3 ja enemmän oon vaa alkanu  kuulee näitä: "VÄHÄNKÖ OOT LAIHTUNU!!" <3 Mii sou häpii!! Heidiki tänää koulussa kerto et se oli jonkun kaverinsa kanssa puhunu laihduttamisesta ja sit mä olin kuulemma noussu puheenaiheeks että kuinka paljon mä oon laihtunu siitä ku koulu alko. Voisin sanoa että aika kiva fiilis! ^^

Mä tajusin eilen että mun pitää kohta tilata valmistujaislakki ja valmistujaismekko. Minä?! MINÄ VALMISTUN?!! Ihan uskomatonta! <3 ^^

Tänään on vähän narsistinen päivä muutenkin :D Porukka vaa nauro tänää ku kadulla seistessäni kattelin ihmisiä ja tokaisin kaiken maailman kommentteja ihmisistä: "Toi vois laihduttaa." "Toi vois leikkauttaa nenänsä" "Hyi mikä tukka" "Mikä vittu toi takki on?!" "ihan kiva kroppa mut ton naaman vois repiä irti ja heittää roskikseen"
Ihmisten arvostelu on <3 :D:D Eikai. Läpällä mä vaan :D

Nyytit

Oikeesti mä, Heidi ja Jessica ollaan niin sairaita! :D

Meillä oli tossa joku päivä sitten yrttinyyttikoulutusta hoitolassa, ja me repeiltiin Heidin kanssa niille ohjeille: "Ota nyytit kaapista" "Laita nyytit lämpenemään" No arvatkaa vaan mitkä nyytit meillä oli mielessä :D
Sit me hoilailtii: "Nä, nää on mun nyytit...." ja repeiltiin hulluna ku opettajalla meinas mennä hermo.
Sitten mä keksin jostain:

V: "Heidi, mieti jos meil kaikilla olis täällä sellaset pienet kääpiöt, ja me hierottais toisiamme niiden nyyteillä! Otettais vaan kääpiöitä kainaloista kiinni ja alettais hieromaan!" :D
*huutonauru*
H: "Joo, ne vois olla meillä täällä sellasissa pienissä häkeissä"
V: "Joo niil on joku juoksupyörä siellä ja juomapullo niinku marsuilla!"
H: "Ja sit aina ku tulee asiakas ni pitää ottaa sieltä joku valioyksilö"
V: "Mut mieti nyt jos se kääpiö kusasee jonku asiakkaan niskaan!"
H: "Sit vaa pitää varottaa asiakasta etukäteen että ei keritty ulkoiluttaa sitä kääpiöö ennen hierontaa!"
V: "Mut mieti jos oliski jossai välissä vaa: "ope, tää mun kääpiö rimpuilee ja puree!""
*huutonauru*

Ei oo todellista oikeesti :D Ja koska Jessica ei ollu koulussa ni siitähän piti heti tekstata et mitä me oltiin nyt keksitty :D

Oon pyöriny nyt aika paljon Emman kanssa, se on nii ihana <3 Ostettii Sellaset merikapteenilakit ku ollaa menossa Radio Rockin risteilylle <3 ja sit sellaset älyttömän upeet nurse-taskumatit ku aiotaa mennä siellä hoitsumeiningillä 8) Laitetaa meidän hytin oveen joku lappu: "Sairaala" Tai "Thirst aid" tai jotai sinnepäin suuntaavaa :D

Enää viikko ja pääsen Niinan luo <3 Ollaa pitkästä aikaa ihan kahdestaa, ilman miehii ja kaikkee. Paistellaan lettuja ja nautitaa <3 Sitte meenki siitä sunnuntaina Esan luo Espooseen ja sit maanantaina Renegadeihin <3
Oikeesti en jaksa venaa!! <3 ^^

House, Diet, School

Laihari on lähteny hyvin käyntiin, painoa jo tippunu jonkun verran enkä oo sortunu kertaakaan <3 Toi vaaka oli hyvä ostos. Enää ei masenna, on taas sellanen normaaliolotila. Tällä kertaa mä uskon oikeesti tähän laihariin, vaaka ei anna mun horjua.

Musta tuntuu että mun koululla on joku nuorentava vaikutus. Jessica ja minä leikittiin tänään ruotsintunnilla Housea, meillä oli pikkusakset ja hedelmiä mitä me leikeltiin :'D "House, you can do this!!" "You stupid fruit! Why you tell lies?!"  ja sit me piirreltiin pippelien kuvia ja suuniteltiin et heitetään sitä ruotsinmaikkaa banaanilla päähän ku se oli nii ärsyttävä :D Nauran ääneen ku vaa mietinki koko asiaa :'D Mut sit me aina aikuistuttiin kun me tultiin koulun pihalle. :D Sillä rakennuksella on pakko olla joku vaikutus, siellä jutut aina villiintyy :D Mm. mä oon Jumala, ja Jessica on mun oikea käsi ja Heidi vasen.

Kävin eilen lääkärissä hakemassa relaxantteja, ja se oli yks hirveen hauska kreikkalainen lääkäri joka melkein unohti laskuttaa mua :D Sain 30kpl 4mg Sirdaludeja, ja olin eilen ihan pöllyssä. Ei ees suu toiminu tai kädet. Nukuimpahan sitte hyvät yöunet :D 

Ainii mä oon patologinen valehtelija! :D

:D

Minä kun olen kuulemma itseäni täynnä oleva kakkiainen niin ei tässä voi muuta sanoa kun että kuka jaksais valehtelijan kanssa olla missään tekemisissä. Jos oon niin kamala ihminen ni guud bai vaan! Taidan varata ajan yhdelle peitetatuoinnille :)

Depressed

Eikö tää paska olo lähe vittu sitten millään?!

Sellanen ihan outo olo. Koulukin tuntuu yhtäkkiä jotenki vieraalta paikalta. Kyl mä saatan välistä hymyillä ja nauraa, mut tuntuu kuin katsoisin itseäni jotenki ulkopuolelta. En ees ilahtunu tänää auringosta, enkä siitä että söin vain hedelmiä, enkä uudesta hupparista joka saapui postissa. Tein tänää asiakkaallekin ripset päin vittua kun ei vaan kiinnostanu, ei se kyllä valittanutkaan.
Siitä olin sentään vähän ylpeä että sain tehdä tänään kivempia hommia koulussa. Vastailin puhelimeen ja hoidin kassaa sekä valvoin toisen luokan koetilannetta kun taas toiset mun luokkalaiset joutui tekemään niitä älyttömän tylsiä perushoitoja. Varsinkin kun tiedän että vaan hyvät ja suositut oppilaat päästetään vähemmällä. Eilen sain liiketoimintasuunnitelman valmiiks. Sit ois viel lopputyö ja pari etätehtävää aromahieronnasta ja aromaattisista öljyistä.  Vittu mitä paskaa sanonpahan vaan.

Ainiin juttelin eilen mun vanhan kaverin kanssa. Se on asunu viimeset 13 vuotta Hollannissa, ja oon nähny sen viimeks 9 vuotta sitten. Sovittii et tavataan. Juttelin myös sen tyttöystävän kanssa, hirveen kiva hollantilainen tyttö ja sil on aikalailla sama tyyli ja musamaku ku mullaki. Ne kutsu mut Kesäks Hollantiin niiden luo <3 Vähä jännittää jo nyt. Onneks oon kuitenki aikasemminki ollu Hollannissa ni vähä tiedän mitä tapahtuu..

Voisin käydä tupakalla ja keksii  jotain tekemistä, kouluhommat ei maistu kyllä nyt yhtään.

Veins full of pills

Tänäänki masentaa, helvetti sentään. Ompahan helpompaa olla ilman ruokaa. Emma sentään onnistui hetkellisesti piristämään päivääni ihanalla viestillä: "oot rakas" <3
Aurinko paistoi tänään hetken, katselin sitä vaan koulun ikkunasta toivoen että olisin voinu mennä pihalle nauttimaan sen säteistä. Edes rööki ei maittanu. Pitäis tehä liiketoimintasuunnitelmaa mut ei ihan vielä.. nautin hetken tästä "vapaudesta", oispa jo huominen ja uus päivä.
Unohdin ostaa sen vitun vaa'an. Sen sijaan muistin ostaa hiuslakkaa mistä oon tyytyväinen. Kävin Sokoksella ruokkiksella tappamassa aikaa ja ostin lounaaksi mandariinin ja banaanin. Kuuntelin kuinka luokkakaveri valitti miten paskoja jotkut asiakaspalvelijat on ja mä vaan nyökyttelin ja samaan aikaan huusin pääni sisällä että ei vois vähempää kiinnostaa.
Toinen luokkalainen änkytti vaa asiakkaalle: "siis niinku se ripsi niinku se niinku kasvaa ja sit niinku niinku se kuitu niinku tippuu ja sillee öh.." ku asiakas kyseli kuituripsistä. Teki mieli työntää se idiootti  siitä pois ja rauhallisesti kertoo asiakkaalle mistä on kyse. Miten tollasia vammasia päästetään tollaseen kouluun..

Siivosin koulun tiloja ja ravasin rappuja ylös ja alas vieden vessapaperia sosiaalitiloihin ja muutenki puunasin paikkoja, oli jotenki vaikee olla paikallaan. Välillä jännitti että lähteeköhän taju. Samaan aikaan nautin siitä tunteesta, siitä kun kävin siellä ruokakaupassa ja ei tehny yhtään mieli mitään herkkuja, päässä oli sellanen outo tunne kun verensokeri oli alhaalla. Tälläkin hetkellä ihmeellinen unenomainen tunne. Sama olo niinku sillon joskus vuosia sitten, ihan kuin olisin tavannut vanhan ystäväni. 

Kuljen läpi elämän, perässä sen tarkoituksen

Taas näitä masennuskausia. huh...
Tuntuu taas siltä kuin kulkisin päivästä päivään ilman tarkoitusta. Kaikki on merkityksetöntä. Haluaisin vaan hillua huumeissa kaukana tästä todellisuudesta. Olla niin sekaisin, hymyillä ja elää hetkessä, tuntea kaikki olematon kauneus joka meitä kaikkia kuitenkin ympäröi. Se on vaan opittava näkemään.
Voi ku huomennaki paistais aurinko. Huomais taas 18.00 aikaan et aurinko on vieläki taivaalla, ihan niinku tänäänki. 
Huomata rakastuvansa, nukahtaa perhoset vatsassa. Yks ennustaja sano et mulla on vuosien sinkkuus edessä, et mun pitää oppia ensin hylkäämään mun mahdottoman korkeat poikaystäväkriteerit. Se on oikeesti aika rankka polku varmaan, tekis mieli luovuttaa mut ei siin oo järkee, mut onko tässäkään?

Kun vois katsoa peiliin ja nauttia näkemästään. Siks mä ostan sen vaa'an. Pakko kattoo totuutta silmiin ja alottaa tää mahdottomalta tuntuva tehtävä. Käyn 1xvko aamulla tsekkaa painon, useemmin ei kannata koska muuten sitä laittaa itelleen niin mahdottomat tavoitteet että masentuu hetkessä ja luovuttaa. Jos ois duuni ja tuloja niin menisin Viroon imuttaa tän kaksoisleuan pois. Halvemmaks tulee vaa syödä vähemmän.. mm. tänään voitin itseni. Yleensä herkuttelen iltaisin syömällä juustoa, tänään mä en tehny niin. Vaik oli nälkä ja mieli teki leipää ja juustoo ja kaikkee ihanaa, söin vaa boksillisen viinirypäleitä ja laitoin silmät kiinni.
 Yhtäkkiä kuitenki se kaikki uni katos jonnekin ajatuksien virtaamana ja juttelin Esan kanssa. Päätin tulla tänne tyhjentää päätäni.
Ajatukset vaihtelee iloisuudesta masentuneeseen. Jee mul on ihanat uudet kengät, vittu mä asun tääl perseessä sinkkuna, jee olin syömättä juustoa, vittu rahat vaan häviää, jee koht on kevät, vittu koulutehtävät on myöhässä, jee koht mul on koulutus, vittu kohta pitää ettiä töitä.. tätä tää paska on.
Tupakalla käydessäni kelasin itsemurhaa, ihan niinku yleisesti. Se on toisaalta aika kaunis ja rohkea asia, mutta sen rumempi ja valheellisempi puoli on mahdottoman suuri. Kuolema on niin lopullista vaikka kaikki ne tänne jää meitä vahtimaan ja auttamaan, ei se silti riitä. Miten helppoa onkaan kuolla, kun taas henkiin ei voi herättää ketään. Siinä voi oikeesti miettii kumpi on arvokkaampaa.
 Jokaisella on nää huonot kautensa, toisilla ne kestää pidempään, ja se voi olla tosi vaikeeta. Silti pitää yrittää jaksaa katsoa huomiseen, ja jos sekin vaikuttaa liian vaikeelta kannattaa laittaa silmät kiinni ja vaan herätä siihen seuraavaan päivään. Silloin sulla ei oo muita vaihtoehtoja ku vaan kattoo miten se päivä menee, ja jokanen pienikin hyvä asia kannattaa painaa mieleen; aurinko, se että joku jutteli sun kanssa, hymyt, hyvä ruoka, pienet saavutukset.


 Raappana - Päivä on Nuori

Päivä on nuori niin kuin vastasyntynyt,
Ensimmäinen sana, ensimmäinen kysymys
Ja jo alkaa seuraavan tykytys,
Tää on jokaiselle aamulle hypetys.

Päivä on nuori niin kuin vastasyntynyt,
Ensimmäinen sana, ensimmäinen kysymys
Ja jo alkaa seuraavan tykytys,
Tää on jokaiselle aamulle

Ei voi tietää mitä tuo mukanaa vuorokausi,
Eilinen ei oo vangittu vaikka oven kii pamautit.
Pitäs elää sillee et pystyy elämästään nauttii,
Vaikka kaikil on murheellisii kuukausii.

Maa kausii, kaikki menee kausittain,
Kausii valosii, kausii synkkii.
Mut ei ne voi sammuttaa mun paloa.

Future

Huomenna mä ostan vaa'an. Silläkin uhalla että innostun tuijottaa sitä lukemaa liikaakin.
Tällä hetkellä sairastuminen tuntuu hyvältä idealta. Joskus mulle tulee näitä hetkiä.. Tänäänki oon syöny vain yhden salaatin, myöhemmin oli nälkä muttei ruokahalua.  Nyt haluan vaan polttaa tupakan ja käydä nukkumaan.

Vittu ei tässä enää tiedä kehen luottaa. Kaikki on niin järjetöntä ja järkeenkäypää. Yksinäisyys taas hyökkää niskaan.

Vitun idiootti

Hoohohohohohohhhhooooo!!!!!! :D

Sä osaat näytellä niin hyvin, oota vaa ku näytät todellisen nahkas taas ni saat TAAS selkääs. Susi on aina susi eikä muuksi muutu. Olis hyvä kertoo eräälle ihmiselle muutama totuus mutta kyllä se sen vielä selville saa, odota vaan :D Naurattaa ihan perkeleesti että susta tuli isukki yhdessä yössä,  ihan vitun sairasta :DDD

GOOD LUCK!

:D

Nyt menee NIIIIIIIIIIN villisti että huhuhhuu  :DDDDDDDDDDD HAPPY ENDING!!! xD

Sä oot aina mun sydämessä

Mä aluks väitin että se ei tunnu missään. Ja että oon onnellinen sun puolesta. Niin mä oonkin.

Mä tuun aina rakastaa  sua. Mä oon aina rakastanu sua siitä hetkestä asti ku ekan kerran näin sut 4 vuotta sitten. Me oltiin niin onnellisia, mut mekin kasvettiin erilleen niinkuin kaikki muutkin, silti me ei koskaan vihattu toisiamme. Sä oot yks mun parhaimmista ystävistä. Mut nyt tuntuu että kun sä ootkin jonkun muun, oon jotenkin menettänyt sut vaikka tietoisesti tiedän että mikään ei ole muuttunut.
Mä vaan kuulin niin monta kertaa ihmisiltä että me vielä palataan yhteen, ja osaltani mä uskoin siihen. Ehkä siks tää puristaa rintaa. Ehkä vähän itkettääkin mut mä en halua itkeä, sä oot onnellinen ja se on mulle tärkeintä. Kerran sä olit myös mun, ja mä oon kiitollinen siitä.

Mä vaan rakastan sua niin uskomattoman paljon.

Ikävä

Uskomaton ikävä iskää. Toivon että se tulis taas ens yönä puhumaan mulle, mutta skon että niin ei tapahdu. Se sanoi kaiken tarvittavan siinä mun unessa.
Katselin netistä kommentteja jotta löytäisin luotettavan meedion, mutta samalla ääni mun päässä sanoo että se on väärin. Että mun pitää olla tyytyväinen siihen kauniiseen kokemukseen kun iskä kävi pitkästä aikaa mun luona.

Viime kerta kun se tuli mun uneen tapahtui yli 10 vuotta sitten. Joskus niihin aikoihin kuulin ensimmäistä kertaa äidiltä isän "kummitteluista", siitä kuinka vihainen se oli kuolemastaan ja kummittelu oli tosi aggressiivista. Silloin pelkäsin kuollakseni että iskä tulee mua pelottelemaan ihan niinkuin  äitiäkin, ja en pelkäsin pimeää kuollakseni ja yksinoloa. Ne kamalat viikonloput kun mun isosisko oli kaverillaan yötä ja äiti oli sammunut alakerran sohvalle enkä saanu sitä hereille ja pelkäsin sitä tyhjää isoa asuntoa missä iskä oli kuollut. Välillä jotain "paranormaalia" sattuikin. Yritin nukkua valot ja musiikki päällä ja maanantaisin olin kamalan väsynyt kouluun mennessäni kun olin taas stressannut koko viikonlopun.
Sitten eräänä isänpäivänä käytiin iskän haudalla, ja yritin puhua iskälle. Sanoin että mulla on ikävä ja että mulla menee ihan hyvin. Päivä jatkui normaalisti ja illalla menin nukkumaan. Mulla ja Päivillä oli sama huone, ja Päivi halus aina nukkua huoneen ovi kiinni koska se pelkäs meidän portaikkoa. Yöllä näin unta, että iskä tuli meidän huoneeseen, istui mun sängyn reunalle ja kertoi että se on pahoillaan että mä oon pelännyt, että se ei enää koskaan pelottele mua.  Sitten se lähti kävelemään pois ja mä itkin ja huusin ettei iskä menis. Heräsin ja huomasin että meidän huoneen ovi oli auki... Kysyin  aamulla Päiviltä avasko se sen oven mutta sanoi ettei ollut avannut, eikä myöskään äiti.

Luulen että se on vuosien saatossa unohtanut sen vihansa kuolemaansa kohtaan, ja on nyt lähinnä surullinen siitä ettei voi olla meidän kanssa... voikumpa se olis tajunnu sen jo eläessään, mut iskän sanoin: "menneitä ei voi muuttaa"

 Uskon ettei oo olemassa kuolleille omaa maailmaa, vaan ne elää täällä meidän kanssa. Ne kattoo meidän perään ja on meidän tukena vaikeina hetkinä ja läsnä silloin kun me ollaan onnellisia vaikkei ne sitä aina näyttäiskään.

Song that makes me feel

Nightcore - Beyond Her Garden 

You try your best but it’s not quite there
You kick a hoof and say it’s just not fair
A simple mare living simple dreams
A rumour that’s not quite as it seems
Carrot top, go beyond us
You’re a late star, time to fool us
Keep your friends close, they’re what drive you
To the cosmos that describes you
Brighter than tonights sunset
Can’t mistake your silouette
Not a sound nor voice nearby
Your mane illuminates this gloomy sky

Tänään Jessica leikkas mlle uuden tukan <3 Se on ihan lyhyt takaa ja edessä on 30cm pidennykset <3 I Just LOVE it <3 Huomen kuvia <3

Iskä on mun suojelusenkeli

Viime yönä tapahtui jotain joka sai mut hiljaiseksi. Koko päivä on menny itkiessä ja hämmennyksissä ollessa.

Mä näin unta että olin mun siskon Päivin kanssa jossain vanhassa talossa. Oli yö ja ulkona satoi rankasti. Seistiin yhden huuruisen ikkunan edessä. Yhtäkkiä siihen huuruiseen ikkuinaan tuli kädenjälki. Sitten toinen ja useampia ja ne liikku kamalaa vauhtia. Säikähdettiin ja lähdettiin juoksemaan toiseen huoneeseen.  Sielläkin oli ikkuna mutta siihen ilmestyi vain yksi käden jälki. (Feissariin kirjoitin että ikkunaan tuli teksti iskä koska muistin väärin)
Aistin iskän läsnäolon. Tunsin sen äänen mun sisällä ja se sanoi että sillä on meitä ikävä, ja jos se olis tienny miten paljon vastoinkäymisiä me joudutaan kohtaamaan niin se ei olis koskaan lähtenyt, ja että se rakastaa meitä. 
Tunsin sen rakkauden ja lämmön ja itkin vaan. 


Heräsin aamuyöstä tuohon uneen ja pelkäsin helvetisti. Itkin vaan ja mulla oli ihan kamala ikävä iskää. Tunsin etten ole yksin ja se tunne häiritsi. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla olin kuolemanväsynyt, ja itkin lisää. Menin tunnin myöhässä kouluun. Kirjoitin mun feissariin unestani, ja yhtäkkiä siskoni vastasi mulle näin kun olin tunnilla:


"Ei oo totta! Mä näin melkein samanlaista unta!
 Mä näin unta että istuttiin autossa sateella, ja ikkunat oli ihan huurussa. Sitten ikkunaan ilmesty käden jälki ja sydän. Tuijotettiin sitä jälkeä, ja sitten radiosta alkoi kuulua iskän ääni. Se sanoi että on pahoillaan siitä että on hylänny meidät, ja että se tietää että meidän elämä olisi ollut paljon helpompaa jos se olisi jäänyt meidän luokse, mutta menneitä ei pysty muuttamaan. Sitten radiosta alkoi soida Yön Ihmisen poika. Sitten musiikki taukosi, ja radiosta kuului vielä, että iskä rakastaa meitä, ja että kukaan ei voisi olla ylpeämpi lapsistaan, kun mitä se on meistä. Sen jälkeen musiikki jatkui. Meillä oli niin lämmin ja hyvä olla. Me pidettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja itkettiin."


Juoksin luokasta järkyttyneenä yhteen tyhjään luokkahuoneeseen ja itkin hysteerisenä. Mun luokkakaveri tuli mun perässä sinne luokkaan ja kuunteli häkeltyneenä tätä mun tarinaa. Elämää kuoleman jälkeen ON olemassa..
 Iskä oli oikeasti käynyt meidän luona, se ei ole kadonnut mihinkään vaikka se on kuollut. Se rakastaa meitä ja vahtii ettei meille tapahdu mitään pahaa. Äiti kertoi että iskällä olis ollu ens torstaina synttärit.
 Jos mä koskaan aikasemmin epäilin näitä juttuja ni en epäile enää.


Iskä mä rakastan sua <3

Humalassa

...ja fiilis on korkealla :D Oltiin Emman (mun vanhan meikkiluokkalaisen, hyvän ystävän)  kanssa ryybiskelemässä Lahden Kokomossa, oli ihan vitun  hauskaa <3 Yhtii niit harvoi ihmisii kelle voin olla täysin rehellinen kaikesta. <3

Nightcore - Silly Boy

Cause you had a good girl, good girl (girl) That's a keeper, k-k-k-k-keeper You had a good girl, good girl but Didn't know how to treat her, t-t-t-t-treat her (treat her) So silly boy get out my face (my face) Thought you liked the way green grass taste? So silly boy get out my hair, my hair (get outta here) No, I don't want you no more (get outta here)
 You comin' with those corny lines Can't live without me I'll get some flowers for the day that you are buried Know, people make mistakes But I just think your ass is fake Only thing I want from you, is for you to (stay away)

Tää on vaan niiiin kuuma biisi etten kestä <3

Naurattaa vaan :D Taas sellainen maailman valloittaja -olo <3 Mä oon itsevarma ja se tuntuu hyvältä <3 k-k-k-k-keper i am <3 

MAAILMA MAISTUU!! <3<3

Emo

Emilia - Big Big World

..Tuon biisin olin unohtanut jo kauan sitten, ja nyt se vaan pomppasi mun eteen. Kuuntelen sitä sydän puristuksissa ja kyyneleet valuen. Vituttaa tää vitun maailma. Haluun vaa et kaikki on hyvin ja voisin laskee tän suojakilpeni ja olla taas se naiivi tyttö joka uskoi pelkkään hyvään, antoi anteeksi ja pyysi anteeksi. Milloin musta tuli näin herkkä ja hyökkäävä? Vielä 4v takaperin olin paljon hiljaisempi, vaatimattomampi ja...kiltimpi.
Ei ihminen ja eläin eroa toisistaan pahemmin. Kun eläintä potkii ja rääkkää tarpeeks kauan niin lopulta siitä kasvaa aggressiivinen ja pelokas. En kuitenkaan halua vajota itsesääliin, munkin pitää vaan "kouluttaa" itteeni,vaikka helpompaa olis vaan olla ylpee ja varovainen.
 
"Im a big big girl in a big big world
 It's not a big big thing if you leave me
 But I do do feel that
 I do do will miss you much "

....niimpä, se pätee moniin ihmisiin jotka joskus tunsin ja joita rakastin.

Vittu

Paska tiistai, niin vitu paska tiistai. Vituttaa koko saatanan paska. Tiedän että ku meen kouluun tulee parempi fiilis, ehkä. Vituttaa ja masentaa vaan niin vitusti. Kämppä haisee ja näyttää paskaselta ja koulutyöt on taas jääny tekemättä. Ja ihmissuhdeasiat kusee.

..mutsi pisti heti viestiä et onko kaikki hyvin, ja toivotti jaksamisia. Mä en tajua miten se jaksaa tätä vitun oravanpyörää joka päivä. Töihin ja kotiin eikä muuta elämää, mun pää ainakin hajoaa. Vartti vielä ja pitää lähteä pysäkille. Haistais kaikki vaan pitkän paskan. Joku vois tehdä mulle mun etikset mun puolesta. Valmistua mun puolesta... Mut vittu ei. Opettajat vaa hymyilee päin naamaa ja vittuilee.
 Mä en enää jaksa tätä samaa paskaa. Riitelyä, koulussa väittelemistä, kämpän ylläpitämistä, rahat vaan häviää kun tyhmyyttäni oon lainannu isoja summia. Ja kaiken lisäks jotkut olettaa et multa voi lainata rahaa mennen tullen. Ilmottavat vaan että nyt tarvis taas rahaa, mene automaatille. VITTU VITTU VITTU. Saatanan kusipäät.
Eilen tuli taas sellanen olo et vois vaan tappaa ittensä, ei vaan jaksa kiinnostaa. En mä kyllä mitään niin typerää tekis, ei vaan jaksais. Mä haluan johokin lämpimään löhöämään ja unohtaa kaikki. Ottaa ne parhaimmat tyypit mukaan ja kadota vaan. Vittuun täältä vitun suomesta.

Käytöstavat

Uskomatonta miten on joidenkin vaikeaa ymmärtää.

Minulle ei puhuta rumasti ja minusta ei puhuta rumasti jos mun kanssa haluaa olla väleissä. Anteekspyynnön mä huolin vielä alkuvaiheessa mut jos oikeasti oikeuttaa tekemisensä/loukkaamisensa niin ettei tarvii pyytää anteeks niin sit ei oo tervetullut mun elämään.
Se on ihan vitun sama kuinka pienestä lauseesta tai sanasta on kyse mutta mä en enää ota paskaa niskaan. Jos toista loukkaa niin silloin tulee pyytää anteeksi. Varsinkin silloin jos toiselle sanoo että toinen kuvittelee itsestään liikaa ja että uskoo kaikkien exiensä juoksevan perässä ja että vaan nalkuttaa niin......eikö silloin pyydetä anteeksi?
Toisaalta tollasessa asiassa oon aika jyrkkä. Mä en ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä jotka puhuu mulle tuolla tavalla, tai ajattelee musta noin. Jos mä olen kerta noin itserakas nalkuttava paska ni ei mun kanssa tarvitse olla väleissä.
 Mä en halua sellaisia ihmisiä mun ympärille jotka ajattelee että tollanen on oikeutettua. Kuka tahansa ajatelkoon että suhtaudun epäreilusti asiaan ja että "poltan siltoja takanani", ei välttämättä ymmärrä että mulle se on hyvin yksinkertainen asia: Jos joku näkee oikeudekseen laukoa toisen naamaan mitä tahansa asioita, ei ole mun kaveripiirin jäsen. Jotkin asiat kannattaa pitää itsellään, kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Kyllä munkin mielestä osa mun kavereista on turhamaisia mutta ei se oo mun asia sitä niille sanoa.

Kynsiä

Tein äsken itelleni rakennekynnet <3 pieniä vikoja löytyy mutta annettakoon se anteeksi koska olen tehnyt vasta  kahdet kynnet :D Päivin ja omani... osaan nyt siis tehdä perus ranskalaisen jo tyydyttävästi (vaikka 3,5h siinä menikin, sentään puolet nopeammin kuin koulutuksessa), seuraavaks aion harjoitella glitterkärkiä <3 Tilasin eilen sähköviilan koska nuo käsiviilat tuntuvat kuluvan hetkessä. Kouluttajakin sanoi että yksi viila kestää ehkä 2 kynnet ja joo sen kyllä huomasin. Tilasin myös eilen kaikkea eri kynsihärpäkettä ja värigeelejä <3 En malta odottaa että ne saapuu kotiin mamman luo<3

Mikä miehissä mättää?

Ne on sitten niin kummia otuksia ne miehet. Vai oonko mä vaan nirso?

Tutustut yhteen netissä, ja se vaikuttaa niin unelmalta. Hellä, huomioon ottava, suloinen... sitten kun tapaatte niin huomaatkin että todellisuus on toinen. Yrittääkö ihmiset antaa netissä niin hyvän vaikutelman että lopulta totuus on jäänyt kauas taakse ja sitten ihmetyttää kun toinen onkin niin erilainen?
 Mä opin jo vuosia sitten että on oltava oma itsensä jotta voi löytää sen sielunkumppaninsa. Ja nykyään toimin niin kylmästi järjellä että itteäänki jo hämmentää. Ihminen on laumaeläin ja se tarvitsee kumppanin, niin myös minä. Mutta kun mä etsin sitä TÄYDELLISTÄ miestä. Sellaisen olen tavannut vain 2 kertaa elämässäni, ja uskon etten tuu koskaan löytämään ketään samanlaista. Nekin suhteet kusin itse omalla typerällä pelleilylläni.

Sitten sitä saa huoran maineen kun yrittää etsiä sitä sopivaa. Vaikka en oo sitä tyyppiä että levittelisin haarojani kaikille, tykkään pussailla ja halailla. Ja kun käyn ulkona niin pidän silmäni auki, eihän sitä tiedä milloin se herra täydellinen pomppaa eteen. Käytä jokainen tilaisuus hyväksesi äläkä välitä muiden katseista, se on sun elämä ei muiden.

 Jos huomaan jo alussa että miehessä on joku piirre joka häiritsee, potkasen pellolle enkä jää odottelemaan muutosta. Ketään ihmistä ei saa yrittää muuttaa.
Mua on yritetty muuttaa päihteettömäksi, musamakuani erilaiseksi, aatteita toisiksi.. kuka on niin tyhmä/heikko että käy muuttamaan radikaalisti itseään toisen vuoksi? Jos sua ei rakasteta sellaisena kuin olet niin ei se mies ole sun arvoinen. Jo alkumetreillä pistetään sääntöjä: "Sä et enää polttele koska MINÄ en pidä siitä" Ilman mitään perusteluja. Jos tapaisin miehen joka nauttii alkoholia niin paljon että mä en siitä tykkää, en mä käy määräilemään vaan kerron että tää asia ei vaan sovi mulle, ikävää mutta totta, hyvää loppuelämää siis. Jos toinen käy korjailemaan: "ei tää oo mulle ongelma, mä voin lopettaa tän milloin vaan sun takia" En ota asiaa kuuleviin korviini. Tuo on ihastuneen höpinää, eikä varmasti pidä paikkaansa ainakaan kauaa jos on jatkanut samalla meiningillä viimeiset 10 vuotta. En halua että kukaan yrittää muuttaa itseään mun takia.

Tai sitten tosta musamausta. Aluksi kuunnellaan hampaat irvessä esittäen että tietty genre kelpaa mutta lopulta sellaiseen kyllästyy ja alkaa tämä: "Hyi vittu laita toi paska pois mä en jaksa kuunnella" ja sitten pitää istua jossain nurkassa kuulokkeet päässä volyymi mahdollisimman pienellä ettei toinen vain ärsyynny. Tai käydään väkisin samanlaisissa bileissä toista miellyttäen.  Mm. Eräs mies sano tykkäävänsä irkkumusasta ja halus käydä mun kanssa Irlannissa ym, mietin asiaa hetken ja totesin että mä oon ikävä kyllä ihan toisesta maailmasta, enkä yrittäny esittää että oon meiningissä mukana.

Mm. pahoitin erään jätkän mielen tässä ihan hetki sitten. Esitti tosi kivaa ja ihanaa ym. Juteltiin  ja tekstailtiin ja olin täysin ihastunu. Sitten mun kaveri palautti mut maanpinnalle: "Entä jos se vaan esittää?"
Päätin jäähdyttää tunteeni ja tapasin tämän ihmisen. Ensinnäkin valokuva ja ihminen erosivat toisistaan aikalailla. Mut kuitenkin miellytti silmää tarpeeksi. Ihmettelin tämän henkilön käyttäytymistä. Se käyttäytyi kuin oltais kavereita tai oltais oltu 20 vuotta yhdessä. Ei mitään intohimoa, eikä henkilö tehnyt mitään aloitetta. Muutenkin vaikutti vähän lapselliselta (halusi tilata ruokaa mutta mikään ruoka ei kelvannut koska mm. kebab maksoi kamalat 7€) . Yritin selittää että toi on ihan normaali hinta jne.
Tää jätkä oli ihan rakastunu yhteen scifi-sarjaan, ja halus mun myös kattovan. Mielestäni sarja oli äärettömän tylsä ja liian monimutkainen, mutta mun silmät eivät kulu vaikka kattoisinkin. Sanoin että ei ollu ihan mun tyyppinen sarja, sori. Sitten kun pyysin tätä katsomaan mun tykkäämästä sarjasta, alko kamala tuskastunut huokailu ja lapsellinen levoton liikehtiminen ja valitus: "kauan tää vielä kestää?!?! onks tää jo ohi kohta?!" Teki mieli vaan sanoa että mihin on hyvät käytöstavat jääneet?
Koko tän vierailun aikana mun vatsassa oli sellanen ikävä tunne. Just sellanen ahdistus kun huomaa että henkilöä kohtaan ei löydy kiinnostusta vaikka haluaisi. Päivää myöhemmin ilmoitin puhelimessa että kannattaa ettii itelleen joku joka on enemmän samanlainen, että mä en oo välttämättä sitä mitä se jätkä etsii. Tää meni ihan hämilleen ja sanoi että tykkää musta ja että oon sen mielestä ihana vaikka se ei sitä näytäkään. Kysyin että miksi se ei sitten näytä sitä, vastaus oli että hän ei ole sellainen. Siinä vaiheessa peli oli jo aika pelattu koska mä en halua yrittää muuttaa ketään. Siinä oli sitten pojalla sydän särkyny ja itelleen tuli hieman syyllinen olo mut ei voi mitään. Elämä jatkuu ja kyllä se jätkä itelleen jonkun löytää.

Ei varmaan muuta tällä kertaa.. olkaa omia itsejänne ja antakaa muiden myös olla.

Ahdistaa

Niin, ahdistaa  ihan julmetusti enkä edes tiedä syytä. En pysty kattomaan samoja leffoja kuin ennen ja ruoka ei maistu, sydän vaa hakkaa enkä pysty olemaan aloillani. Yritän vaa hengittää syvään ja sekin on vaikeaa. Melkein kaikki asiat alkaa itkettää, niin surulliset kuin iloiset asiat, jotenki oon tosi herkkänä. Hörpin viiniä jotta rauhoittuisin vaikka se maistuu tällä hetkellä todella pahalta.

Ennen mulla nää tälläset ahdistuskohtaukset on ollu monen tekijän summa. Luulen että nytkin mua ahdistaa tällä hetkellä toi koulu eniten. Ja tää laihduttaminen, mua pelottaa koko ajan että sairastun uudelleen kun syön nykyään niin vähän, ei vaan tee mieli ruokaa. Ja jos väkisin päätän vähän herkutella olo pahenee helvetisti. Toisaalta olis niin helppo luovuttaa ja sairastua uudelleen mutta väkisinkin tulee ne ajat mieleen kun olin sairas. Sitä ahdistuksen, surun, häpeän ja pelon määrää ei voi mitata. Yritän kohdata pelkoni silmästä silmään lukemalla vanhaa päiväkirjaani tuloksetta, olo vaan pahenee ja flashbackit on kamalia. Varmaan pitäis vaan  yrittää kovemmin mutta en pysty, en uskalla.

Tiedän et porukka taas huolestuu tästä tekstistä mut olkaa ihan rauhassa, kyl tää tästä. 95% musta ei halua sairastua uudestaan, ja nää ahdistuskohtaukset on hetkellisiä. 90%  musta on ihan onnellinen. Kunpa saisin  kitattua tota viiniä alas että olo rauhoittuis. En jaksa lääkäriinkään mennä kitisemään kun tiedän että tää on väliaikaista.

Tänää lähetään Emman kaa baareilee ja varmaan sekin jännittää. en oo ollu ulkona pitkään aikaan. Tulispa jo se Emma tänne että saisin ajatukseni muualle..

Rage

VITTU MIKÄ LEHMÄ! Kuole pois oikeesti ja jätä kaikki rauhaan. >.<


Zatox - I Hate U
http://www.youtube.com/watch?v=JEsi1pWjbrI

Onnellisia asioita

Eli tehtävänä on valita http://justlittlethings.net/archive - sivulta 10 erilaista laatikkoa mitkä liittyvät jollakin tavalla sinun elämäntilanteeseen tai kokemuksiin. :)  Sain Niinalta haasteen valita 10 asiaa mistä pidän:

Mulle tulee aina tosi hyvä mieli ku lähden koulusta ja moikkaan kaikkia, jos kaikki vastaa takaisin.. siinä tulee todella pidetty olo :)

Muistan kun joskus exäni oli ostanut mulle Tim Burtonin kirjan, kun olin joskus heittänyt ilmaan pitäväni Tim Burtonista, ja jostain hänen kirjastaan..sitä en tuu unohtaa ikinä <3

Se on joka kerta yhtä ihanaa ku Yoshi tulee yöllä nukkumaan mun kainaloon tai päälle <3 Eläin joka ei puhu mun kanssa samaa kieltä mutta ymmärretään toisiamme silti täydellisesti <3

Se kutittava tunne vatsassa, ja pieni jännitys.. se on jotain ihan uskomatonta <3

Bileissä monta kertaa käynyt niinkin, että ku oon tanssinu ja yhtäkkiä kaijuttimista on alkanu soida mulle joku tosi tärkeä biisi, on alkanu melkee itkettää ja tekee mieli vaan kirkua <3 Sit sitä tanssii tunteella ja toivoo ettei se biisi koskaan loppuis <3

Kyllä <3 On kivaa mennä kouluunkin kun saa kuunnella bussissa uutta hyvää musaa, ja toivoo että koko bussi vois kuunnella saman biisin <3

Siinä tulee oikeasti todella rakastettu olo, ja pieni häpeä siitä ettei ole halannut yhtä kovaa.

Silloin tuntee olevansa jotenkin onnistunut ja pidetty ihminen <3 :)

JEP! Et tunne olevasi niin yksin etkä outo :D

Se on niin voimallinen tunne kun on surullinen tai vihainen ja löytyy juuri tilanteeseen sopiva biisi. Voi purkaa tunteitaan musiikkiin <3


Oli tosi ihana haaste kyllä, tätä ennen olo oli jotekin ahdistunut ja surullinen, mutta nää piristivät oloa kummasti. <3 :) + tietenkin kun sain otettua kissoistani ällösöpön kuvan ku ne nukkuu ahtaasti kahestaan mun matkalaukun päällä <3

Ja taustalla on Juha Vuorisen kirjoja xDD

Nightmares

Lähtöpainoa en laihdutuksen alussa ottanut kun en vaakaa omista mutta vaatteet tuntuu jo väljemmiltä. Vois siis sanoa että olo on aika freesi <3 Kyllä tää laihduttaminen aika helppoa on kunhan ei hanki kotiinsa mitään paskaa. Eilen söin Päivin kanssa vähän jäätelöä mutta kyllä välillä saa herkutellakin ^^ <3 Marko lähti taas eilen kotiin, meen viikonlopuks sen luo taas ja sit se on tääl taas ensviikon <3

Näin viimeyönä vaan painajaisia. toinen toistaan hirveämpiä.. Mut aina ne kamalimmat unet sijoittuu mun kuolleen isän isän taloon. Siellä olin siis taas viimeyönä. Mä en ees osaa kunnolla selittää mitä siellä tapahtu, mut ahdistavaa se oli.
Vieläkin jotenki outo olo tosta... kyllä tää tästä.. vois vaikka laittaa vaatteet päälle ja kävästä kaupassa ostamassa lehtisalaattia. Pääsis pikkuhiljaa heräämään  todellisuuteen :)

Kohta mutsi tuo mulle verhonipsuja ja saan mun verhot ikkunaan. Olkkariin tarvis ostaa uus mattokin mtta missähän välissä, tää on taas ainoo vapaapäivä viikkoon.

Stressiä

En ees tiedä mitä mun pitäis sanoa.. Tuntuu kuin mua revittäisiin paloiksi, ja tuntuu ettei mikään mitä mä teen riitä kenellekkään.

Tänäänkin mulla oli 9 tunnin koulupäivä. Aluksi helvetin vaikeeta yritystoiminnan teoriaa, keskittymishäiriö ei auta asiaan ollenkaan. Sen jälkeen olin hoitolassa korvaamassa poissaolojani, olin koko ajan skarppina asiakkaiden suhteen, yritin opetella kassaa ja hoitaa koulun asioita. Samalla ihmiset tykittää viestejä mun puhelimeen ja vaatii mua jakamaan huomiota suuntaan ja toiseen. Ja kun pääsen kotiin ei mulla ole energiaa tehdä enää yhtään mitään vaikka muiden mielestä pitäisi. Mun pitäis pitää huolta mun sosiaalisesta piiristä ja tehdä 3000 koulujuttua kun deadline huohottaa niskaan. Ja kaikki lomapäivät mun pitää olla korvaamassa poissaolojani että voisin joskus valmistua. Salillakaan ei kerkee käydä. koulupäivät loppuu aina kuudelta tai viideltä.
Mä en mitään muuta haluais kun koulun jälkeen maata sohvalla, kattoo ohjelmat ja käydä koneella kattomassa feissarin ja käydä nukkumaan. En niinkään ole masentunut tai vihainen, vaan väsynyt ja turhautunut, ja tuntuu ettei kukaan suostu ymmärtämään miten rankkaa mun työ on. Mä koitan parhaani, mutta tuntuu ettei mulla ole enää lainkaan aikaa itselleni. Kävisin varmaan terapiassakin jos olis aikaa, sais puhua itsestään ja ongelmistaan ja elämästään niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan valita tai tuomitse sitä miten hoidan asiani. Saisin keskittyä itseeni edes tunnin ajan, ja joku kysyisi: "mitä sulle kuuluu, miten sä voit?".  *huoh* ._.
Onneks tää helpottaa sitten kesällä kun valmistun...toivottavasti.

How Great Is That

Aloitin 3 päivää sitten Allevo-kuurin, jolla oon ollu aikaisemminkin. Eli samaa kuin Nutrilett mutta vain halvempi versio. Vielä pitäis jaksaa 4-11 päivää. Päivässä tulee syödä 5 annosta allevon omia ruokia. koko päivän satsissa on sellanen 500kcal, kun normaalisti ihmisen tulisi syödä 2000kcal päivässä.
Onhan tää masentavaa ku verensokeri on koko ajan alhaalla eikä voi syödä mitään mutta kyllä tää tästä.

Huomaan että olo on samanlainen kuin anoreksia aikoinani: pieni heikotus, vapina, sydämentykytys, nälkä ja ylpeys ovat vallanneet kehoni. Vielä on monta, monta kiloa edessä mutta mä vielä voitan tän. Kuurin jälkeen en enää syö herkkuja, vain kaikkea missä on mahd. vähän kaloreita. Eli lähinnä itse tekemiä kasviskeittoja...kaalikeittokuuri vois olla myös hyvä, sitä saa syödä niin paljon kuin jaksaa eikä siinäkään oo kaloreita nimeksikään. Tavoitepaino on 55kg. Mä en halua sairastua uudestaan, ja kuitenkin haluan. Sairas mieli on aina sairas.. Harmi kun ei kerkee käydä salilla koulujuttujen takia, mut mielummin laitan nyt koulun etusijalle jotta valmistun juhannuksena ja saan lakin päähäni <3

Jumalauta että pisti vituttamaan kun eräs ystävistäni kehotti lukemaan erään muijan blogia, siellä syytetään että MINÄ olen valinnut olla riidoissa, MINÄ olen valinnut ettei tämä henkilö ole luottamukseni arvoinen.  Kyllä mielestäni tämä henkilö ihan itse valitsi kun päätti kertoa asioistani eteenpäin, ja sen jälkeen käski syyttää itseäni koko paskasta ja syytti minua marttyyriksi.. Ihan turha odottaa että koskaan antaisin anteeksi, mä en tollasia ihmisiä mun elämään enää kaipaa.

Oon justiinsa Markon luona, kattellaan leffoja ja värjäillään tukkaa :) 20 min päästä syön taas yhden pussikeiton ja juon Funlightia, tänään siis vielä 3 annosta jäljellä.  Kohta voisin vaikka painua tupakalle ja valkata seuraavan leffan <3

Happy Day

Aivan mahtava fiilis! :)

Viikonloppu on ollut todella onnistunut, ensin oli perjantaina Furyn ja Distortionin järkkäämät bileet, jotka olivat täydellinen menestys <3 Taas sitä huomasi miten hyviä ihmisiä elämässään omistaakaan, ja kuinka paljon! :) Rakastan mun ystäviä niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. <3 Oli ihanaa nähdä Niinaa ja Martsua pitkästä aikaa :)
Marko oli mun kanssa bilettämässä, ja silläkin oli superhauskaa :) Sovittiin ettei oltais ryypätty kauheesti mut oli vaan niin älyttömän kivaa että tilanne riistäytyi käsistä xDD

Eilen sitten vietettiin uuttavuotta ihan kahdestaan kotona leffoja kattellen, oli kyl tosi mukavaa, ja olin taas humalassa xD Just olin päässy perjantaina sanomaan etten ikinä jaksais ryypätä kahta päivää putkeen :D Huomenna alkaa taas koulu, ja uudet oppilaat tulee hoitolaan töihin. Se tarkoittaa siis sitä että en enää tee mitään tylsiä perushoitoja vaan saan enemmän vastuuta ja on aika alkaa harjoitella näyttöjä varten jotka ovat juhannuksena :)

Eipä mulla kai mitään muuta, joulu meni nätisti mutsin, päivin ja markon kanssa, ja sain markolta ihanan kalevala-kaulakorun, vähän sellasen goottilaistyylisen <3 Ite annoin Markolle Zipon jossa on kaiverrus: "Rakkaudella Markolle" Josta se on tykänny ihan kamalasti :)

Eli toisin sanoen, elämä ei vois hymyillä varmaan yhtään tän enempää <3