Käytii hakemassa muuttolaatikoita ja ostin kullalle ihanan joululahjan :3 <3 Pelkäsin ku kelasin etten meinaa keksii sille mitään. Sit ois ostamatta enää Niinan joululahja, sekä siskonlasten lahjat :)
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Tralalaaa. :D
Tänään oli hyvin vietetty päivä. Oli nimittäin vapaapäivä ja päätin käyttää aikani hyödylliseen :)
Käytii hakemassa muuttolaatikoita ja ostin kullalle ihanan joululahjan :3 <3 Pelkäsin ku kelasin etten meinaa keksii sille mitään. Sit ois ostamatta enää Niinan joululahja, sekä siskonlasten lahjat :)
Kävin myös ostamassa uuden puuterin, peitevoiteen ja meikkivoiteen Make Up Storelta, kalliiks tuli mut tuotteet on nii ihania ettei harmita yhtään ^^ <3 Huomisen ja perjantain olen poissa koulusta et saan muuton hoidettua :) Lauantaina Marko tulee kylään <3
Käytii hakemassa muuttolaatikoita ja ostin kullalle ihanan joululahjan :3 <3 Pelkäsin ku kelasin etten meinaa keksii sille mitään. Sit ois ostamatta enää Niinan joululahja, sekä siskonlasten lahjat :)
maanantai 12. joulukuuta 2011
Bye
Vihaan sinua
Kuinka kehtasitkin olla niin julma ja niin naiivi, että luulit etten koskaan saisi tietää mitä olit selkäni takana puhunut. Sanot parhaaksi ystäväksi ja katsot suoraan silmiin..Pelkkiä valheita kaikki. Sulla ei ole enää mitään asiaa mun elämään. Voit olla vastaamatta mun viesteihin, mutta sä joudut kyllä kohtaamaan mut joku päivä. Enää en auta sua sun ongelmissa, enkä kosketa sua enää koskaan. Toivottavasti olet tyytyväinen tekoosi.
Mitäs muuta... olin Markon luona Helsingissä viikonlopun ja oli mukavaa <3 Rakastan tota ihanaa miestä niin paljon ja mä oon sille vaan koko ajan kamala kiukkuperse... onneks se tykkää myös musta <3 ;D
Muutto on perjantaina, ja Marko tulee lauantaina mun luo <3 Käydään Mamma Mariassa syömässä ennenkuin aloitan Allevo-kuurini.
Olis JBM:nkin kuvaukset ensi vuoden puolella Niinan kanssa <3 Saa nähä mitä kivaa keksitään ^^ Tuon jälkeen pitäisi mennä Turkuun Niko Peltoniemen kuvattavaksi, täytyy ostaa uusi korsetti! 8)
Kuinka kehtasitkin olla niin julma ja niin naiivi, että luulit etten koskaan saisi tietää mitä olit selkäni takana puhunut. Sanot parhaaksi ystäväksi ja katsot suoraan silmiin..Pelkkiä valheita kaikki. Sulla ei ole enää mitään asiaa mun elämään. Voit olla vastaamatta mun viesteihin, mutta sä joudut kyllä kohtaamaan mut joku päivä. Enää en auta sua sun ongelmissa, enkä kosketa sua enää koskaan. Toivottavasti olet tyytyväinen tekoosi.
Mitäs muuta... olin Markon luona Helsingissä viikonlopun ja oli mukavaa <3 Rakastan tota ihanaa miestä niin paljon ja mä oon sille vaan koko ajan kamala kiukkuperse... onneks se tykkää myös musta <3 ;D
Muutto on perjantaina, ja Marko tulee lauantaina mun luo <3 Käydään Mamma Mariassa syömässä ennenkuin aloitan Allevo-kuurini.
Olis JBM:nkin kuvaukset ensi vuoden puolella Niinan kanssa <3 Saa nähä mitä kivaa keksitään ^^ Tuon jälkeen pitäisi mennä Turkuun Niko Peltoniemen kuvattavaksi, täytyy ostaa uusi korsetti! 8)
maanantai 5. joulukuuta 2011
onnea vain :)
viime kirjoituksestani onkin jo jonkin aikaa.. Nykyään kuuluu jo parempaa vaikka oma keho ahdistaakin kaiken mässäilyn takia. Onneksi kohta on muutto omaan kotiin ja aloitan Allevo-laihdutuspirtelökuurin jolla paino tippui viimeksikin :) olen nykyään kihloissa markon kanssa (<3) ja on hyvä olla vaikka olenkin lintsannut ollakseni vain markon kanssa. Vituttaa vaan ihmiset jotka on vaan nauranu meille siitä lähtien kun alettiin seurustelemaan, ku yleensä ihmisten onnesta onnellisia. Mut siinä nauravat jos se tekee ne onnellisiksi :D Btw tää puhelimella kirjoittaminen on aika perseestä mut minkäs teen kun matkustan junassa ja kone on laukussa ylähyllyllä.. Ehdin tässä välissä täyttää myös 22v! :D niinan kanssa naurettiinkin että kohta pitää vaihtaa naamarasva ryppyrasvaan ;D mut kirjoitan enemmän kun pääsen kotiin ^^ <3
lauantai 19. marraskuuta 2011
Surun päivä
Tänään oli vaarin hautajaiset.. näitä hautajaisia en tuu unohtamaan koskaan.
Oltiin viime yö mummulassa, jotta päästäis aamulla sitten yhtä matkaa hautajaisiin äidin ja mummun kanssa. Nukuttiin päivin kanssa vaarin sängyssä, aluks se ajatus jotenkin pelotti mua mut hei, sehän on vaan sänky missä vaari on nukkunut. Otin melkoisen määrän rauhoittavaa ja unilääkettä että sain unta, ja yleensä tuollaisen annoksen jälkeen nukun kuin tukki..mutta viime yönä mä heräsin. En halunnut avata silmiäni koska pelkäsin että näen vaarin hengen, vaikka se ei mulle mitään pahaa oliskaan tehnyt. Kuulin kuinka puisia portaita pitkin joku asteli ylös, ja tasannetta pitkin toiseen makuuhuoneeseen ja takaisin. Tiesin ettei se voi olla äitikään, eikä mummu ole käynyt yläkerrassa enää vuosiin. Aamulla kysyin äidiltä oliko se kulkenut tasanteella yöllä, ja äiti vastasi kieltävästi. Kerroin että olin kuullut kuinka vaari oli kävellyt huoneemme ohi, ja äiti oli samaa mieltä. Yleensä henget "kummittelee" ennenkuin ne on haudattu. Vaari oli kuitenkin elänyt tuossa samaisessa talossa jo useamman vuosikymmenen joten voi olettaa että siellä se vieläkin käyskenteli.
Äiti tiuski mulle aamulla minkä kerkes, tuntui kuin mä ja Päivi ei oltais oltu tervetulleita koko tilaisuuteen. Huusi meille puhelimessa kun ei tiedetty mihin meidän piti mennä.
Siunaustilaisuuden alussa arkku avattiin, ja saimme nähdä vaarin vielä viimeisen kerran..ja sitä näkyä mä en unohda koskaan. Mä kyllä pystyn katsomaan netistä kuinka ihmisiä silvotaan elävältä mutta tää oli jotain ihan omaa luokkaansa. Syövän takia vaari oli ihan keltainen ja kuihtunut, ja koska se oli kerinnyt olemaan kuolleena jo jonkin aikaa niin solut olivat antaneet periksi ja jäljellä oli muumioituneen näköinen olento. Sillä oli suu auki, mikä oli ehkä järkyttävintä koko asiassa. Kun katsoin vaarin kasvoja, mun oli pakko katsoa muualle koska olin niin järkyttynyt. Itkin vaan ja olin Päivin ja äidin vierellä. Äiti ja päivi silittelivät tuon kuihtuneen rakkaamme päätä, mutta mä en pystynyt. Mä olin jotenkin niin shokissa.
Samaan aikaan tuo näky antoi lohtua ja voimaa. Näin kuinka tuo oli enää vain pelkkä kuori mitä vaarista oli jäljellä, ja että henkinen sielu oli päässyt pois parempaan paikkaan.
Siskoni Helenan lapset Teemu (10v) sekä Emmi (8v) istuivat mun vieressä, ja musta tuntui niin luvattoman pahalta kun näin Teemun itkevän. Samaan aikaan edessä istuva enoni itki pidellen sylissään pientä serkkuani. Mikään ei ole sen sydäntä särkevämpää kuin nähdä noin pienen lapsen itkevän kuolleen rakkaansa perään, tai ison aikuisen miehen. Pappi puhui todella kauniisti ja olin suurimmaksi osaksi rauhallinen rauhoittavien ansiosta.
Siunaustilaisuuden päätyttyä menin laittamaan takin päälleni ja hain kukkakaupasta hakemamme suruvihon. Siinä oli oransseja ruusuja ja jotain valkoisia ja sinisiä kukkia. kun menin takaisin eteiseen seisomaan kukat kädessäni, Teemu itki siinä ja katsoi mua silmiin. Siinä vaiheessa mun sydän särkyi miljooniksi palasiksi ja otin tuon pienen miehen alun kainalooni ja siinä me itkettiin kun sukulaisemme kantoivat arkun ohitsemme.
Arkulla kaikki kävivät laskemassa kukkia haudalle ja sanomassa jäähyväisensä. Mentiin päivin kanssa kahdestaan kukat kädessäni haudan äärelle ja luin kirjoittamani runon hieman muokattuna:
Niin hiljainen tuuli puhalsi sinut mukanaan
Et enää tuskaa tunne
Etkä vaivoja kanna
Nyt elää vain nämä kultaiset muistot, kunnes jälleen tapaamme
Sydän itkee ikävää
Ja jokainen kyynel sisältää yhden muiston
Eivät ne koskaan katoa mihinkään
Ne auttavat kantamaan tämän suuren surun
Joka harteita painaa ja sydäntä puristaa
Mutta lopulta me huomaamme
Ettet olekaan poissa
Olet aina läsnä
Onnessa ja surussa
Sinä pidät kädestäni kiinni ja autat läpi tämän elämän
Vaaria kaivaten, Päivi ja Virpi
Viimeisen säkeen kohdalla ääneni murtui. Sydämeni oli niin totaalisen palasina.
Kahvitilaisuudessa taas huomattiin kuinka Helena on äidin ja Mummun lempilapsi meidän perheestä. Istuttiin samaan pöytään, ja tajuttiin että papillekin oli tehtävä tilaa, jonkun oli siis siirryttävä. Mummu ja äiti oli heti potkimassa mua ja Päiviä toiseen pöytään, ja kun Helena sanoi siirtyvänsä niin mummu ja äiti heti hätääntyivät: "Älä sinä mene mihinkään, jää siihen! Kyllä noi kaks voi tosta mennä muuallekin istumaan" Katottiin mutsia ja mummua vaan suu auki, ei voi olla totta. Helena kuitenkin siirtyi pyynnöistä huolimatta. Päivi kuiskasi mun korvaan kuuluvasti sarkastiseen äänensävyyn: "kiitos.." Äiti jotain mulkaisi vähän häpeissään kun tajusi miten se oli taas niin suoraan näyttänyt ettei se mua ja Päiviä rakasta. Ainakaan niin paljon kuin Helenaa.
Pian tuon jälkeen lähdettiin kotiin ja ihmeteltiin tapahtunutta autossa...uskomatonta.
Toivottavasti en koskaan joudu tulevaisuudessa kokemaan mitään samanlaista..
Vaari lepää rauhassa <3
Oltiin viime yö mummulassa, jotta päästäis aamulla sitten yhtä matkaa hautajaisiin äidin ja mummun kanssa. Nukuttiin päivin kanssa vaarin sängyssä, aluks se ajatus jotenkin pelotti mua mut hei, sehän on vaan sänky missä vaari on nukkunut. Otin melkoisen määrän rauhoittavaa ja unilääkettä että sain unta, ja yleensä tuollaisen annoksen jälkeen nukun kuin tukki..mutta viime yönä mä heräsin. En halunnut avata silmiäni koska pelkäsin että näen vaarin hengen, vaikka se ei mulle mitään pahaa oliskaan tehnyt. Kuulin kuinka puisia portaita pitkin joku asteli ylös, ja tasannetta pitkin toiseen makuuhuoneeseen ja takaisin. Tiesin ettei se voi olla äitikään, eikä mummu ole käynyt yläkerrassa enää vuosiin. Aamulla kysyin äidiltä oliko se kulkenut tasanteella yöllä, ja äiti vastasi kieltävästi. Kerroin että olin kuullut kuinka vaari oli kävellyt huoneemme ohi, ja äiti oli samaa mieltä. Yleensä henget "kummittelee" ennenkuin ne on haudattu. Vaari oli kuitenkin elänyt tuossa samaisessa talossa jo useamman vuosikymmenen joten voi olettaa että siellä se vieläkin käyskenteli.
Äiti tiuski mulle aamulla minkä kerkes, tuntui kuin mä ja Päivi ei oltais oltu tervetulleita koko tilaisuuteen. Huusi meille puhelimessa kun ei tiedetty mihin meidän piti mennä.
Siunaustilaisuuden alussa arkku avattiin, ja saimme nähdä vaarin vielä viimeisen kerran..ja sitä näkyä mä en unohda koskaan. Mä kyllä pystyn katsomaan netistä kuinka ihmisiä silvotaan elävältä mutta tää oli jotain ihan omaa luokkaansa. Syövän takia vaari oli ihan keltainen ja kuihtunut, ja koska se oli kerinnyt olemaan kuolleena jo jonkin aikaa niin solut olivat antaneet periksi ja jäljellä oli muumioituneen näköinen olento. Sillä oli suu auki, mikä oli ehkä järkyttävintä koko asiassa. Kun katsoin vaarin kasvoja, mun oli pakko katsoa muualle koska olin niin järkyttynyt. Itkin vaan ja olin Päivin ja äidin vierellä. Äiti ja päivi silittelivät tuon kuihtuneen rakkaamme päätä, mutta mä en pystynyt. Mä olin jotenkin niin shokissa.
Samaan aikaan tuo näky antoi lohtua ja voimaa. Näin kuinka tuo oli enää vain pelkkä kuori mitä vaarista oli jäljellä, ja että henkinen sielu oli päässyt pois parempaan paikkaan.
Siskoni Helenan lapset Teemu (10v) sekä Emmi (8v) istuivat mun vieressä, ja musta tuntui niin luvattoman pahalta kun näin Teemun itkevän. Samaan aikaan edessä istuva enoni itki pidellen sylissään pientä serkkuani. Mikään ei ole sen sydäntä särkevämpää kuin nähdä noin pienen lapsen itkevän kuolleen rakkaansa perään, tai ison aikuisen miehen. Pappi puhui todella kauniisti ja olin suurimmaksi osaksi rauhallinen rauhoittavien ansiosta.
Siunaustilaisuuden päätyttyä menin laittamaan takin päälleni ja hain kukkakaupasta hakemamme suruvihon. Siinä oli oransseja ruusuja ja jotain valkoisia ja sinisiä kukkia. kun menin takaisin eteiseen seisomaan kukat kädessäni, Teemu itki siinä ja katsoi mua silmiin. Siinä vaiheessa mun sydän särkyi miljooniksi palasiksi ja otin tuon pienen miehen alun kainalooni ja siinä me itkettiin kun sukulaisemme kantoivat arkun ohitsemme.
Arkulla kaikki kävivät laskemassa kukkia haudalle ja sanomassa jäähyväisensä. Mentiin päivin kanssa kahdestaan kukat kädessäni haudan äärelle ja luin kirjoittamani runon hieman muokattuna:
Niin hiljainen tuuli puhalsi sinut mukanaan
Et enää tuskaa tunne
Etkä vaivoja kanna
Nyt elää vain nämä kultaiset muistot, kunnes jälleen tapaamme
Sydän itkee ikävää
Ja jokainen kyynel sisältää yhden muiston
Eivät ne koskaan katoa mihinkään
Ne auttavat kantamaan tämän suuren surun
Joka harteita painaa ja sydäntä puristaa
Mutta lopulta me huomaamme
Ettet olekaan poissa
Olet aina läsnä
Onnessa ja surussa
Sinä pidät kädestäni kiinni ja autat läpi tämän elämän
Vaaria kaivaten, Päivi ja Virpi
Viimeisen säkeen kohdalla ääneni murtui. Sydämeni oli niin totaalisen palasina.
Kahvitilaisuudessa taas huomattiin kuinka Helena on äidin ja Mummun lempilapsi meidän perheestä. Istuttiin samaan pöytään, ja tajuttiin että papillekin oli tehtävä tilaa, jonkun oli siis siirryttävä. Mummu ja äiti oli heti potkimassa mua ja Päiviä toiseen pöytään, ja kun Helena sanoi siirtyvänsä niin mummu ja äiti heti hätääntyivät: "Älä sinä mene mihinkään, jää siihen! Kyllä noi kaks voi tosta mennä muuallekin istumaan" Katottiin mutsia ja mummua vaan suu auki, ei voi olla totta. Helena kuitenkin siirtyi pyynnöistä huolimatta. Päivi kuiskasi mun korvaan kuuluvasti sarkastiseen äänensävyyn: "kiitos.." Äiti jotain mulkaisi vähän häpeissään kun tajusi miten se oli taas niin suoraan näyttänyt ettei se mua ja Päiviä rakasta. Ainakaan niin paljon kuin Helenaa.
Pian tuon jälkeen lähdettiin kotiin ja ihmeteltiin tapahtunutta autossa...uskomatonta.
Toivottavasti en koskaan joudu tulevaisuudessa kokemaan mitään samanlaista..
Vaari lepää rauhassa <3
maanantai 14. marraskuuta 2011
Rakkaus on kaunis asia
Mä oon vaan niiiiin R-A-K-A-S-T-U-N-U-T <3
Menin viime tiistaina Markon luo Helsinkiin. Mua jännitti aika paljon, mutta sellasella hyvällä tavalla. Odottelin sitä Cybershopin ulkopuolella asematunnelissa, ja puhuin hermostuksissani Lindan kanssa puhelimessa. Yhtäkkiä Marko seisoikin siinä mun edessäni ja lopetin puhelun.. siinä me pussailtiin ja oltiin nii ilosia siitä että viimeinkin voidaan olla yhdessä. Se ei näyttäny yhtään samalta kuin kuvissa, mutta aaaaaaaaaaaaaaahhh se oli/on nii hyvännäkönen <3
Lähdettiin metrolla Itikseen kauppaan ja päätettiin ostaa kuhaa, riisiä ja salaattitarvikkeet, ja yllätin Markon positiivisesti kysymällä: "Kai me sit maksetaan nää puoliks?" Se nimittäin sano monta kertaa ton kauppareissun jälkeen et kuinka se arvosti tota mun asennetta. Sanoi että kun päästään kotiin niin sen pitää käydä vähän asioilla, että mä voisin sillä aikaa alkaa jo kokkailemaan. En sit kehdannu kysellä enempää ku se oli niin salamyhkäinen ^^
Ton jälkeen lähdettiin Puotilaan ja ostarin kohdalla se pysähtyi jonkun kukkakaupan eteen. Kysyi paljonko kello oli, ja totesin että se oli 17.50. Marko pyys mua odottamaan hetken ja meni sinne kukkakauppaan. Siinä ulkona sitten poltin röökiä ja hymyilin itsekseni... ;) Ja hetken päästä se ilmestyi mun luokse vaaleanpunainen ruusu mukanaan <3<3 Se oli paketoitu kauniiseen sellofaaniin ja siinä oli kortti mukana: "Rakkaani <3:Marko" Taisin näyttää aika typerältä sillä hetkellä kun hymyni ylettyi korviin asti ^^ Marko sano että sen oli tarkoitus yllättää mut just "menemällä asioille" ja tuoda se kukkanen kun olisin ollut sen luona mutta se kukkakauppa olis kerenny mennä jo kiinni :D Aika jännää, yleensä tossa vaiheessa mua olis alkanu ahdistaa mut Markon kanssa on vaan ollut niin helppo olla alusta asti. <3
Markon luona sitten kokkailtiin ruokaa ja pussailtiin ja oltiin supersöpöinä <3 Tuntui niin hyvältä olla taas jonkun lähellä, eikä nimenomaan vaan kenen tahansa, vaan Markon. Mun olis pitäny lähtee kotiin 2 yön päästä, mutta junia ei kulkenut ja jäin pidemmäksi aikaa :) 12.11. Mun nimipäivänä kutsuttiin Niina ja Nikos meille (Marko päätti että mulle pitää teettää oma avain koska toi on kuulemma nyt MEIDÄN koti <3) kahville, ja siinä höpöteltiin kaikennäköstä kivaa ja mietittiin että mitähän uutenavuotena tapahtuu. Siinä vaiheessa kun Niina ja Nikos teki lähtöä me avattiin vodkapullo ja viinipullo. Sitten me ryypättiin koko loppuyö kahdestaan, puhuttiin, pelleiltiin ja naurettiin. Jossain vaiheessa yötä me sitten tajuttiin että on isänpäivä ja kuunneltiin kaikkia tilanteeseen sopivia biisejä... Siinä mä itkin kun tajusin ettei mulla oo enää ketään kelle antaa isänpäivälahjoja tai -kortteja.. Marko ei oo ollu sen faijan kanssa puheissa enää vuosiin.
Me valvottiin 14.30 asti ja herättiin 19.00 illalla kun mun piti alkaa tekemään lähtöä. Tunnelma oli haikea ja surullinen. Kumpikaan ei olis halunnu päästää irti. Lähdin kävelemään metrolle tupakka huulessani itkua nieleskellen. Kello oli jo lähemmäs 23.00 ja siinä metroaseman penkillä istuessani aloin itkemään. Ikävä oli jo nyt ihan sietämätön ja ahdistava. Olo oli jotenkin ontto, olin kuitenkin koko viikon ollut Markossa kiinni. Nyt mä en sit näkis sitä puoleentoista viikkoon. Vitun etäsuhteet. ....Mut no, hyvää kannattaa odottaa <3
Tänään ku tulin koulusta, Marko sanoi puhelimessa että se oli vaan heräillyt koko yön ja nähnyt painajaisia. Mäkin olin nähnyt jotain outoja painajaisia ja uneni ollut levotonta.. Ikävä on siis vahvasti molemminpuolinen. Tänään on vaan vituttanut. En halua asua täällä vitun Lahdessa vaan kultani luona joka rakastaa mua ehdoitta, haluaa elää jokaisen päivänsä mun kanssa ja antaa mulle kaikkensa. Niin mäkin haluan sille <3 Se on hauska, fiksu, luova, romanttinen.. mikä tärkeintä että sillä on samat tavoitteet kuin mullakin elämän suhteen, meidän suhteen <3 Mä oon aatellu vähentää mun pilvenpolttoa Markon takia, koska se on sille niin tärkeä asia.
Joo nyt on pakko lopettaa tai mun läppäri alkaa vuotaa siirappia :DDD
Menin viime tiistaina Markon luo Helsinkiin. Mua jännitti aika paljon, mutta sellasella hyvällä tavalla. Odottelin sitä Cybershopin ulkopuolella asematunnelissa, ja puhuin hermostuksissani Lindan kanssa puhelimessa. Yhtäkkiä Marko seisoikin siinä mun edessäni ja lopetin puhelun.. siinä me pussailtiin ja oltiin nii ilosia siitä että viimeinkin voidaan olla yhdessä. Se ei näyttäny yhtään samalta kuin kuvissa, mutta aaaaaaaaaaaaaaahhh se oli/on nii hyvännäkönen <3
Lähdettiin metrolla Itikseen kauppaan ja päätettiin ostaa kuhaa, riisiä ja salaattitarvikkeet, ja yllätin Markon positiivisesti kysymällä: "Kai me sit maksetaan nää puoliks?" Se nimittäin sano monta kertaa ton kauppareissun jälkeen et kuinka se arvosti tota mun asennetta. Sanoi että kun päästään kotiin niin sen pitää käydä vähän asioilla, että mä voisin sillä aikaa alkaa jo kokkailemaan. En sit kehdannu kysellä enempää ku se oli niin salamyhkäinen ^^
Ton jälkeen lähdettiin Puotilaan ja ostarin kohdalla se pysähtyi jonkun kukkakaupan eteen. Kysyi paljonko kello oli, ja totesin että se oli 17.50. Marko pyys mua odottamaan hetken ja meni sinne kukkakauppaan. Siinä ulkona sitten poltin röökiä ja hymyilin itsekseni... ;) Ja hetken päästä se ilmestyi mun luokse vaaleanpunainen ruusu mukanaan <3<3 Se oli paketoitu kauniiseen sellofaaniin ja siinä oli kortti mukana: "Rakkaani <3:Marko" Taisin näyttää aika typerältä sillä hetkellä kun hymyni ylettyi korviin asti ^^ Marko sano että sen oli tarkoitus yllättää mut just "menemällä asioille" ja tuoda se kukkanen kun olisin ollut sen luona mutta se kukkakauppa olis kerenny mennä jo kiinni :D Aika jännää, yleensä tossa vaiheessa mua olis alkanu ahdistaa mut Markon kanssa on vaan ollut niin helppo olla alusta asti. <3
Markon luona sitten kokkailtiin ruokaa ja pussailtiin ja oltiin supersöpöinä <3 Tuntui niin hyvältä olla taas jonkun lähellä, eikä nimenomaan vaan kenen tahansa, vaan Markon. Mun olis pitäny lähtee kotiin 2 yön päästä, mutta junia ei kulkenut ja jäin pidemmäksi aikaa :) 12.11. Mun nimipäivänä kutsuttiin Niina ja Nikos meille (Marko päätti että mulle pitää teettää oma avain koska toi on kuulemma nyt MEIDÄN koti <3) kahville, ja siinä höpöteltiin kaikennäköstä kivaa ja mietittiin että mitähän uutenavuotena tapahtuu. Siinä vaiheessa kun Niina ja Nikos teki lähtöä me avattiin vodkapullo ja viinipullo. Sitten me ryypättiin koko loppuyö kahdestaan, puhuttiin, pelleiltiin ja naurettiin. Jossain vaiheessa yötä me sitten tajuttiin että on isänpäivä ja kuunneltiin kaikkia tilanteeseen sopivia biisejä... Siinä mä itkin kun tajusin ettei mulla oo enää ketään kelle antaa isänpäivälahjoja tai -kortteja.. Marko ei oo ollu sen faijan kanssa puheissa enää vuosiin.
Me valvottiin 14.30 asti ja herättiin 19.00 illalla kun mun piti alkaa tekemään lähtöä. Tunnelma oli haikea ja surullinen. Kumpikaan ei olis halunnu päästää irti. Lähdin kävelemään metrolle tupakka huulessani itkua nieleskellen. Kello oli jo lähemmäs 23.00 ja siinä metroaseman penkillä istuessani aloin itkemään. Ikävä oli jo nyt ihan sietämätön ja ahdistava. Olo oli jotenkin ontto, olin kuitenkin koko viikon ollut Markossa kiinni. Nyt mä en sit näkis sitä puoleentoista viikkoon. Vitun etäsuhteet. ....Mut no, hyvää kannattaa odottaa <3
Tänään ku tulin koulusta, Marko sanoi puhelimessa että se oli vaan heräillyt koko yön ja nähnyt painajaisia. Mäkin olin nähnyt jotain outoja painajaisia ja uneni ollut levotonta.. Ikävä on siis vahvasti molemminpuolinen. Tänään on vaan vituttanut. En halua asua täällä vitun Lahdessa vaan kultani luona joka rakastaa mua ehdoitta, haluaa elää jokaisen päivänsä mun kanssa ja antaa mulle kaikkensa. Niin mäkin haluan sille <3 Se on hauska, fiksu, luova, romanttinen.. mikä tärkeintä että sillä on samat tavoitteet kuin mullakin elämän suhteen, meidän suhteen <3 Mä oon aatellu vähentää mun pilvenpolttoa Markon takia, koska se on sille niin tärkeä asia.
Joo nyt on pakko lopettaa tai mun läppäri alkaa vuotaa siirappia :DDD
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Crush
Olit minulle tuntematon hahmo
En silloin nähnyt kauneuttasi
Olit vain muiden joukoissa oleva kasvo
Olit monta kertaa niin lähellä
Enkä silloin vielä tajunnut
Sinun elämääsi kävellä
Sinä lopulta tulit luokseni
Nostit katseeni
Tulit minun vuokseni
Sanoit sellaisia asioita
jotka nostivat hymyn huulilleni
Sinulle haluan vain ne myös mainita
En jaksa odottaa että näen sinut
Tuntea sinut huulillani
Silloin saat ikuisesti pitää minut
En ketään toista vierelleni halua
Jos kosketat sieluani
En koskaan jätä sinua
Voi kunpa siellä nyt olla voisin
Maata vierelläsi
Hyvänolon tunteen mulle toisit
Tahdon aina olla näin rakastunut
vain sinuun
En koskaan olla elämässäni enää ahdistunut
Kyllä...iloisista asioista on paljon vaikeampaa runoillla :D Varmaan yksi takeltelevimmista runoistani, kuitenkin sydämellä tehty :) <3
En silloin nähnyt kauneuttasi
Olit vain muiden joukoissa oleva kasvo
Olit monta kertaa niin lähellä
Enkä silloin vielä tajunnut
Sinun elämääsi kävellä
Sinä lopulta tulit luokseni
Nostit katseeni
Tulit minun vuokseni
Sanoit sellaisia asioita
jotka nostivat hymyn huulilleni
Sinulle haluan vain ne myös mainita
En jaksa odottaa että näen sinut
Tuntea sinut huulillani
Silloin saat ikuisesti pitää minut
En ketään toista vierelleni halua
Jos kosketat sieluani
En koskaan jätä sinua
Voi kunpa siellä nyt olla voisin
Maata vierelläsi
Hyvänolon tunteen mulle toisit
Tahdon aina olla näin rakastunut
vain sinuun
En koskaan olla elämässäni enää ahdistunut
Kyllä...iloisista asioista on paljon vaikeampaa runoillla :D Varmaan yksi takeltelevimmista runoistani, kuitenkin sydämellä tehty :) <3
lauantai 5. marraskuuta 2011
Mixed emotions
Viime yönä vaari kuoli. Nukkui pois ilman kipuja.. mun on niin vaikee tajuta että tää on totta eikä yhtä painajaista. Siksi en ole itkenyt yhtään vaikka aamulla kurkkua kuristikin. Äitikin sanoi että hautajaisissa itketään sitten. Se oli tärkeä mies monelle ihmiselle. Se oli kuulemma vähän niinku kylän johtaja, kaikkien mummojen märkä päiväuni ja miesten keskuudessa kunnioitettu. Ja mulle se oli se täydellinen vaari, joka antoi mulle sisuja pastellirasiasta ja vei mua kalaan kun olin pieni.
Mulla oli tänään meikkikeikkaa jollain käsityömessuilla. Oli kyllä niin rankka päivä, ihan jalkoja särkee. Malleina olivat jotkut vaateartesaanit ja akrobaatit. Ostin messuilta mielialasormuksen, se sanoo että oon rakastunut ja se on täyttä totta se. :)
M on varmasti mulle se oikea.. Se on niin kypsä, fiksu ja hellä.. Meidän maailmat on niin samanlaiset. Puhutaan taukoamatta puhelimessa <3 Se kertoi että se oli haaveillut musta jo kauan aikaisemmin vaikka ei edes olla koskaan juteltukaan :D Se oli kuulemma joskus kattonu jonkun tytön kuvia, jossa tytöllä oli mustanturkoosit rastat ja musta bolero, ja kelannu että tuollaisen tytön hän haluaa.. Selvis viime iltana että se tyttö olinkin minä :D Miten romanttista <3 M kuulemma uskoo että mäkin olen sille se oikea. Ehkä mä sittenkin löysin sen mun unelmien prinssin sammakoiden joukosta <3
Nyt vaan kuuntelen Djanny vs Max B. Grant - Swiss Revolution :ia koska se sopii mun tunteisiin niin täydellisesti, hyvässä ja pahassa..
Mulla oli tänään meikkikeikkaa jollain käsityömessuilla. Oli kyllä niin rankka päivä, ihan jalkoja särkee. Malleina olivat jotkut vaateartesaanit ja akrobaatit. Ostin messuilta mielialasormuksen, se sanoo että oon rakastunut ja se on täyttä totta se. :)
M on varmasti mulle se oikea.. Se on niin kypsä, fiksu ja hellä.. Meidän maailmat on niin samanlaiset. Puhutaan taukoamatta puhelimessa <3 Se kertoi että se oli haaveillut musta jo kauan aikaisemmin vaikka ei edes olla koskaan juteltukaan :D Se oli kuulemma joskus kattonu jonkun tytön kuvia, jossa tytöllä oli mustanturkoosit rastat ja musta bolero, ja kelannu että tuollaisen tytön hän haluaa.. Selvis viime iltana että se tyttö olinkin minä :D Miten romanttista <3 M kuulemma uskoo että mäkin olen sille se oikea. Ehkä mä sittenkin löysin sen mun unelmien prinssin sammakoiden joukosta <3
Nyt vaan kuuntelen Djanny vs Max B. Grant - Swiss Revolution :ia koska se sopii mun tunteisiin niin täydellisesti, hyvässä ja pahassa..
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Huipulta pohjalle sekunnissa
Oli aluks niin hyvä päivä. Koulussa ei ollu kiirettä ja meillä oli suihkurusketuskoulutus. Siellä mä seisoin pelkissä stringeissä kun kaks mun luokkalaista laitto mulle brunaa. Kävin Jessican kaa kiinalaisessa syömässä. Se ruoka oli niin rasvasta etten pystyny syömään sitä paljoa, alko ällöttää niin vitusti. Päätin alkaa Allevopirtelökuurille, sillä paino putos viimeksikin 10kg.
Ruokkiksen jälkeen aloin tehdä yhdelle asiakkaalle jalkahoitoa, kun yhtäkkiä mun opettaja pyys mua puhelimeen. Ihmettelin vähän ja kelasin että siellä on varmaan joku hankala asiakas, ni siellä olikin mun sisko.
Päivi kerto että meidän vaari on kuolemaisillaan, eikä se selviä edes lauantaihin asti, joten nyt oli lähdettävä Hämeenlinnaan sairaalaan. Lähdin siis puhelun lopetettuani pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita, kun yhtäkkiä huomasin opettajani seuranneen perässä. Kysyi oonko mä kunnossa, ja esitin urheaa sanomalla että kaikki on ihan hyvin. Ilmeisesti opettaja ei mua uskonut kun halasi mua lujaa ja niin mä siinä itkeä pillitin sen olkapäätä vasten. Sanoin että tää kaikki oli odotettavissa, johon opettajani sanoi lohdullisesti että: "kyllä se silti iskee ja pahasti..pärjääthän sä nyt? Ilmoita huomenna ootko tulossa, mä voin kertoa noille muille mistä on kyse niin sun ei tarvi erikseen selitellä. Ei tästä mitään poissaoloja tuu, älä ainakaan siitä huolehdi." Voiko kukaan olla noin ihana? Se on kyllä yks mun äitihahmoista..ihana ihminen.
Autossa nieleskelin itkuani ja sain lopulta ajatukseni pois murheista puhumalla Päiville siitä suihkurusketuksesta. Vähän siinä naurettiinkin kunnes päästiin sairaalan pihaan.
Kun mentiin vastaanottotiskiltä vaarin huoneeseen, oli paikalla enoni, tätini, mummuni ja äitini. Enoani en ollutkaan nähnyt pitkään aikaan.
Vaari nukkui hiljaa, ja kysyttiin siskon kanssa äitiltä että onko vaari nukutettu. Ei kuulemma ollut ja siitä se kohta heräsikin.. Oli morfiinia keho täynnä joten oli vähän väsyneen oloinen. Pääasia ettei ollut kivuissaan. Aloin itkemään heti, sillä hetkellä tajusin miten hauras ja sairas tuo minulle rakas ihminen onkaan. Kun tästä huoneesta lähden niin se on viimeinen kerta kun vaarini näen elossa. Enoanikin alkoi siinä vaiheessa itkettämään. Oli se niin...haikea ja epätoivoinen tilanne. Aikani siinä istuttuamme meidän pitikin jo lähteä.. olisin halunnut vain jäädä siihen vaarin vierelle, pitää sitä kädestä kiinni ja itkeä vaan. Se kun halasin sitä lähteäkseni..en oo koskaan halannut sitä niin pitkään ja lujaa. En olis halunnut päästää irti vaan jäädä siihen vaan. Äiti jäi sairaalaan yöksi.. Kotimatkalla kuunneltiin tilanteeseen sopivia kappaleita ja laulettiin.
Mä oon tehnyt vaarin hautajaisiin runon valmiiksi:
Lensit kauemmaksi kuin tähdet luotamme
Olisit jäänyt edes hetkeksi aikaa vielä luoksemme
Edes tunniksi
Niin hiljainen tuuli puhalsi sinut mukanaan
Et enää tuskaa tunne
Etkä vaivoja kanna
Nyt elää vain nämä kultaiset muistot, kunnes jälleen tapaamme
Sydän itkee verta ja ikävää
Ja jokainen kyynel sisältää yhden muiston
Eivät ne koskaan katoa mihinkään
Ne auttavat kantamaan tämän kohtuuttoman surun
Joka harteita painaa ja sydäntä puristaa
Mutta lopulta me huomaamme
Ettet olekaan poissa
Olet aina läsnä
Onnessa ja surussa
Sinä pidät kädestäni kiinni ja autat läpi tämän elämän
Nyt aion takuttaa lisää rastoja että saisin ajatukseni pois edes hetkeksi. Onneksi M on virtuaalisesti mun kanssa.. Se sanoo tällä hetkellä mulle niin kauniita ja hyviä sanoja että mulla on edes vähän parempi olla. <3
Ruokkiksen jälkeen aloin tehdä yhdelle asiakkaalle jalkahoitoa, kun yhtäkkiä mun opettaja pyys mua puhelimeen. Ihmettelin vähän ja kelasin että siellä on varmaan joku hankala asiakas, ni siellä olikin mun sisko.
Päivi kerto että meidän vaari on kuolemaisillaan, eikä se selviä edes lauantaihin asti, joten nyt oli lähdettävä Hämeenlinnaan sairaalaan. Lähdin siis puhelun lopetettuani pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita, kun yhtäkkiä huomasin opettajani seuranneen perässä. Kysyi oonko mä kunnossa, ja esitin urheaa sanomalla että kaikki on ihan hyvin. Ilmeisesti opettaja ei mua uskonut kun halasi mua lujaa ja niin mä siinä itkeä pillitin sen olkapäätä vasten. Sanoin että tää kaikki oli odotettavissa, johon opettajani sanoi lohdullisesti että: "kyllä se silti iskee ja pahasti..pärjääthän sä nyt? Ilmoita huomenna ootko tulossa, mä voin kertoa noille muille mistä on kyse niin sun ei tarvi erikseen selitellä. Ei tästä mitään poissaoloja tuu, älä ainakaan siitä huolehdi." Voiko kukaan olla noin ihana? Se on kyllä yks mun äitihahmoista..ihana ihminen.
Autossa nieleskelin itkuani ja sain lopulta ajatukseni pois murheista puhumalla Päiville siitä suihkurusketuksesta. Vähän siinä naurettiinkin kunnes päästiin sairaalan pihaan.
Kun mentiin vastaanottotiskiltä vaarin huoneeseen, oli paikalla enoni, tätini, mummuni ja äitini. Enoani en ollutkaan nähnyt pitkään aikaan.
Vaari nukkui hiljaa, ja kysyttiin siskon kanssa äitiltä että onko vaari nukutettu. Ei kuulemma ollut ja siitä se kohta heräsikin.. Oli morfiinia keho täynnä joten oli vähän väsyneen oloinen. Pääasia ettei ollut kivuissaan. Aloin itkemään heti, sillä hetkellä tajusin miten hauras ja sairas tuo minulle rakas ihminen onkaan. Kun tästä huoneesta lähden niin se on viimeinen kerta kun vaarini näen elossa. Enoanikin alkoi siinä vaiheessa itkettämään. Oli se niin...haikea ja epätoivoinen tilanne. Aikani siinä istuttuamme meidän pitikin jo lähteä.. olisin halunnut vain jäädä siihen vaarin vierelle, pitää sitä kädestä kiinni ja itkeä vaan. Se kun halasin sitä lähteäkseni..en oo koskaan halannut sitä niin pitkään ja lujaa. En olis halunnut päästää irti vaan jäädä siihen vaan. Äiti jäi sairaalaan yöksi.. Kotimatkalla kuunneltiin tilanteeseen sopivia kappaleita ja laulettiin.
Mä oon tehnyt vaarin hautajaisiin runon valmiiksi:
Lensit kauemmaksi kuin tähdet luotamme
Olisit jäänyt edes hetkeksi aikaa vielä luoksemme
Edes tunniksi
Niin hiljainen tuuli puhalsi sinut mukanaan
Et enää tuskaa tunne
Etkä vaivoja kanna
Nyt elää vain nämä kultaiset muistot, kunnes jälleen tapaamme
Sydän itkee verta ja ikävää
Ja jokainen kyynel sisältää yhden muiston
Eivät ne koskaan katoa mihinkään
Ne auttavat kantamaan tämän kohtuuttoman surun
Joka harteita painaa ja sydäntä puristaa
Mutta lopulta me huomaamme
Ettet olekaan poissa
Olet aina läsnä
Onnessa ja surussa
Sinä pidät kädestäni kiinni ja autat läpi tämän elämän
Nyt aion takuttaa lisää rastoja että saisin ajatukseni pois edes hetkeksi. Onneksi M on virtuaalisesti mun kanssa.. Se sanoo tällä hetkellä mulle niin kauniita ja hyviä sanoja että mulla on edes vähän parempi olla. <3
tiistai 1. marraskuuta 2011
Love in the air
Kyllä, mä taidan olla hyvin vahvasti ihastunu tohon M:n. Haluaisin vain sen kaikkuun makaamaan ja pussailemaan sitä.
Kuinka ikävä mulla onkaan ollu tätä tunnetta.. Olla ihastunut <3 Saa söpöillä toisen kanssa, keksiä kaikkii hölmöjä hellyyttelynimiä ja hymyillä niin että poskiin sattuu :)
Uskoin etten voi enää koskaan luottaa keneenkään. Totta on että tuun olemaan varuillani ihmisten suhteen varmaan loppuelämäni. Sen verran pahan arven Tomi jätti mun sieluun. Se vei multa luottamuksen muihin ihmisiin. Vitun sika.
Sain kyllä kuulla yhdeltä Tytiltä kenen kanssa Tomi petti mua että Tomi on keksiny jonku uuden muijan itelleen. Tytti oli menny kertomaan sille muijalle totuuden tomista, narsistisuudesta, valheista ja pettämisestä. Tää muija oli sit kysyny Tomilta että mikä juttu tää oikein on, ni Tomi oli tunnustanu kaiken. Kertonu että kyllä, hän on pettänyt mua ja Tyttiä, pelannu sikamaisesti meidän välillä. Ja oli vielä sanonut ettei aio seurustella kenenkään kanssa, että hän ei oo valmis sellaseen.
Mä oon niin ihmeissäni. ottiko se ihminen oikeasti vastuun teoistaan ja oli valehtelematta? Ei. Uskon kyllä että toi on taas jotain säälipisteiden keräämistä, ei muuta. Perusnarsisti. Siihen ei voi eikä kannata luottaa. Kuten on huomattu ettei välillä edes parhaaseen ystäväänsäkään kannata luottaa, siitä saa vaan paskaa niskaansa. Joudun koko ajan ei ihmisten suhteen tolkuttaa tota ajatusta päässäni: "Älä luota, se kuitenkin valehtelee". Siitä on tullu mulle mun mantra, ja tähän mennessä oon huomannu sen ihan hyödylliseksi. Pidän itseäni järkevämpänä ihmisenä nyt.
Kuinka ikävä mulla onkaan ollu tätä tunnetta.. Olla ihastunut <3 Saa söpöillä toisen kanssa, keksiä kaikkii hölmöjä hellyyttelynimiä ja hymyillä niin että poskiin sattuu :)
Uskoin etten voi enää koskaan luottaa keneenkään. Totta on että tuun olemaan varuillani ihmisten suhteen varmaan loppuelämäni. Sen verran pahan arven Tomi jätti mun sieluun. Se vei multa luottamuksen muihin ihmisiin. Vitun sika.
Sain kyllä kuulla yhdeltä Tytiltä kenen kanssa Tomi petti mua että Tomi on keksiny jonku uuden muijan itelleen. Tytti oli menny kertomaan sille muijalle totuuden tomista, narsistisuudesta, valheista ja pettämisestä. Tää muija oli sit kysyny Tomilta että mikä juttu tää oikein on, ni Tomi oli tunnustanu kaiken. Kertonu että kyllä, hän on pettänyt mua ja Tyttiä, pelannu sikamaisesti meidän välillä. Ja oli vielä sanonut ettei aio seurustella kenenkään kanssa, että hän ei oo valmis sellaseen.
Mä oon niin ihmeissäni. ottiko se ihminen oikeasti vastuun teoistaan ja oli valehtelematta? Ei. Uskon kyllä että toi on taas jotain säälipisteiden keräämistä, ei muuta. Perusnarsisti. Siihen ei voi eikä kannata luottaa. Kuten on huomattu ettei välillä edes parhaaseen ystäväänsäkään kannata luottaa, siitä saa vaan paskaa niskaansa. Joudun koko ajan ei ihmisten suhteen tolkuttaa tota ajatusta päässäni: "Älä luota, se kuitenkin valehtelee". Siitä on tullu mulle mun mantra, ja tähän mennessä oon huomannu sen ihan hyödylliseksi. Pidän itseäni järkevämpänä ihmisenä nyt.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Club Mindcore & mirrors
Ai saatana että on hartiat kipeenä. Ja niin on kyllä muutkin lihakset viikonlopun jäljiltä :D Tamppasin 6h vain pienien tupakkataukojen varassa.. oli vaan niin törkeen hyvää musaa ja hyvä fiilis etten voinu lopettaa <3 Hetken jo mietinkin että onko joku laittanu essoja mun juomaan mutta luulen että fiilikset olis ollu hieman erilaiset jos niin olis käynyt.
Pleikkarissa siis oli nämä kyseiset bileet, mentii päivin kanssa Omenahotelliin yöksi. Linda kävikin myös siellä etkoilemassa että saatiin aikaa kulutettua. Bileissä oli hirveen paljon essopäitä liikkeellä, varsin hauskoja otuksia tuommoiset :D Niinan ja Nikosin hyvästelin kun ne lähti jo aikaisemmin menemään Hollanninreissunsa takia, MÄKI HALUUN! ;__; vittuku en hypänny Niinan laukkuun mukaan ja salamatkustanu siellä rakkaaseen Hollantiin <3 Pleikkarista lähdettiinkin jatkoille Crissille Larin ja Päivin kanssa.
Lauantaina oli sellanen hihityskrapula ettei oo tosi. :D kaikelle räkätettiin niin että päähän ja vatsaan sattu. x)
Oon alkanu juttelee yhden M:n kanssa feissarissa. Se on tehny musaa 10 vuotiaasta asti, ja on erään tuttuni serkku. Se on ihan samanlainen kuin minä, ulkonäöltään ei välttämättä vastaa mun miesmakua (sellanen jack sparrow) mut no, aika näyttää mitä tapahtuu :) Ihanalta tyypiltä se vaikuttaa. Sellaselta kokemattomalta ja herttaselta.. Sellaselta tyypiltä mihin voisin luottaa, ja joka pitäis musta huolta.
Tukkaprojekti etenee liian hitaasti. Haluaisin jo rastat päähän ja olla niinkuin ennen vanhaan <3 Mulla on viimeks vuos sitten ollu rastat :O tosi outoa... tää Lahteen muutto ja nykyinen ammattini ei salli mun näyttää kauheen villiltä. Ei kukaan ymmärtäis. Oon saanu takutettua jo 3 punttia ja 5 olis edessä. Silti tuntuu siltä ettei noi kuidut tuu riittämään, eikä jaksais tehdä uutta tilaustakaan. Ehkä mä jotain keksin..
Ällöttää peilikuva. Mä haluan laihtua mutten vaan jaksa.. Haluan käydä salilla mut toi mun tukkaprojekti saa nyt mennä kuntoilun edelle. Rasvaimuni myötä lihominen on alkanu kertymään leuan alle, ja haluaisin ton kaksoisleuan pois leikkauksella...joka tarvis lisää sairaslomaa mitä mulla ei oo varaa ottaa. Rahaa siis on muttei aikaa. Kehuja kuulin kyllä bileissä siitä miten oon laihtunu hirveesti, miksen mä huomaa mitään..? Alkanu tuntuu siltä että sairastuminen anoreksiaan uudestaan olis se ratkaisu, mutta kun mä vaan mietinkin niitä kamalia aikoja ku olin sairas....ei. mä en halua sitä helvettiä enää. ..vai haluanko?
Pleikkarissa siis oli nämä kyseiset bileet, mentii päivin kanssa Omenahotelliin yöksi. Linda kävikin myös siellä etkoilemassa että saatiin aikaa kulutettua. Bileissä oli hirveen paljon essopäitä liikkeellä, varsin hauskoja otuksia tuommoiset :D Niinan ja Nikosin hyvästelin kun ne lähti jo aikaisemmin menemään Hollanninreissunsa takia, MÄKI HALUUN! ;__; vittuku en hypänny Niinan laukkuun mukaan ja salamatkustanu siellä rakkaaseen Hollantiin <3 Pleikkarista lähdettiinkin jatkoille Crissille Larin ja Päivin kanssa.
Lauantaina oli sellanen hihityskrapula ettei oo tosi. :D kaikelle räkätettiin niin että päähän ja vatsaan sattu. x)
Oon alkanu juttelee yhden M:n kanssa feissarissa. Se on tehny musaa 10 vuotiaasta asti, ja on erään tuttuni serkku. Se on ihan samanlainen kuin minä, ulkonäöltään ei välttämättä vastaa mun miesmakua (sellanen jack sparrow) mut no, aika näyttää mitä tapahtuu :) Ihanalta tyypiltä se vaikuttaa. Sellaselta kokemattomalta ja herttaselta.. Sellaselta tyypiltä mihin voisin luottaa, ja joka pitäis musta huolta.
Tukkaprojekti etenee liian hitaasti. Haluaisin jo rastat päähän ja olla niinkuin ennen vanhaan <3 Mulla on viimeks vuos sitten ollu rastat :O tosi outoa... tää Lahteen muutto ja nykyinen ammattini ei salli mun näyttää kauheen villiltä. Ei kukaan ymmärtäis. Oon saanu takutettua jo 3 punttia ja 5 olis edessä. Silti tuntuu siltä ettei noi kuidut tuu riittämään, eikä jaksais tehdä uutta tilaustakaan. Ehkä mä jotain keksin..
Ällöttää peilikuva. Mä haluan laihtua mutten vaan jaksa.. Haluan käydä salilla mut toi mun tukkaprojekti saa nyt mennä kuntoilun edelle. Rasvaimuni myötä lihominen on alkanu kertymään leuan alle, ja haluaisin ton kaksoisleuan pois leikkauksella...joka tarvis lisää sairaslomaa mitä mulla ei oo varaa ottaa. Rahaa siis on muttei aikaa. Kehuja kuulin kyllä bileissä siitä miten oon laihtunu hirveesti, miksen mä huomaa mitään..? Alkanu tuntuu siltä että sairastuminen anoreksiaan uudestaan olis se ratkaisu, mutta kun mä vaan mietinkin niitä kamalia aikoja ku olin sairas....ei. mä en halua sitä helvettiä enää. ..vai haluanko?
maanantai 24. lokakuuta 2011
Syysmasennusta
Ahdistaa. Monen tekijän summa tämäkin..
Ahdistaa se, että se saattoi olla viimeinen kerta kun näin rakkaan vaarini elossa kun kävin sunnuntaina sairaalassa katsomassa sitä. Vetelee viimeisiään. Se on väsynyt ja happi meinaa koko ajan loppua kesken.. En halua ajatella asiaa, koska haluan murehtia sitä sitten kun on oikeasti sen aika.
Ahdistaa koulu. Siellä on kivaa olla, ei siinä mitään. Rakastan asiakaspalvelua ja hoitojen tekemistä. Mutta se aamuisin herääminen... tuntuu ettei vaan jalat jaksa kantaa. Ja illalla taas jalkoja särkee kun päivät on niin pitkiä. Kokeisiinkin pitäis jaksaa lukee, jostain lihaksista ja luista, nivelistä ja rustoista..latinaks ja suomeks. Lähestulkoon kaikki etätehtävät on tekemättä. En vaan pysty tähän.
Ahdistaa eräs ihminen. Se muistuttaa mua liikaa mun menneisyydestä, enkä halua niitä kamalia flashbackeja niistä ajoista, jolloin olin tosi masentunut, nälissäni ja itsetuhoinen. Useampi ihminen on sanonut mulle että mun pitäis ottaa etäisyyttä tästä henkilöstä, ja keskittyä vaan omaan elämään. Ihan vaan siks että kun jo katsonkin sitä ihmistä mua alkaa ahdistaa. Mä haluaisin auttaa mutta kukaan muu ei voi tehdä enempää elämässään kuin vain itse. Jos haluaa luovuttaa ja vaipua syvemmälle masennukseensa, se on oma valinta. Jos ei sen vertaa jaksa yrittää läheistensä vuoksi, niin.....niin.
Ne jatkuvat valheet, teennäiset hymyt ja kateellisuus. Se että on niin kateellinen toisen onnesta, että rupeaa hyppimään varpaille on jo törkeää. Viemään niitä toisen mahdollisuuksia toisen nenän edestä kerta toisensa jälkeen.. Ei sellaista ihmistä ehkä tarvitsekaan pitää elämässään.
Ehkä se oli törkeyden huippu kun se mun rakkaalle exälleni rupes lirkuttelemaan, silloin mä näin punaista. Kaverin exiin, nykyisiin ja mahd. tuleviin EI KOSKETA. Se on tehny tän jo 4 mun miehen kohdalla, vain siksi koska se väittää että se on sen luonne. Just selitin mun parhaalle ystävälleni että vaikka mä tykkään flirttailla miesten kanssa, mä tiedän rajani. Kyllä järkeään saa käyttää.
Ehkä mä en vaan enää pidä siihen yhteyttä.. kuten mun pari muutakin kaveria on sanonu tekevänsä. Se on ollu liian törkee ja liian kauan.
Toinen mikä mua ahdistaa on mun keho. Haluaisin repiä sen kappaleiksi ja heittää roskiin. Tai saada niin paljon rahaa että voisin kauneusleikkauksilla saada itsestäni sellaisen kuin olin ennen. Voi olla että asiat muuttuu kun muutan yksin, silloin ei ole kukaan läsnä houkuttelemassa syömään kaiken maailman paskaa ja voin syödä niin vähän kuin haluan. En uskalla mennä vaa'alle. Ällöttää tää kaksoisleuka ja vituttaa ihmiset jotka käyttää xs-m kokoisia vaatteita ja itkevät olevansa lihavia.
Ahdistaa se, että se saattoi olla viimeinen kerta kun näin rakkaan vaarini elossa kun kävin sunnuntaina sairaalassa katsomassa sitä. Vetelee viimeisiään. Se on väsynyt ja happi meinaa koko ajan loppua kesken.. En halua ajatella asiaa, koska haluan murehtia sitä sitten kun on oikeasti sen aika.
Ahdistaa koulu. Siellä on kivaa olla, ei siinä mitään. Rakastan asiakaspalvelua ja hoitojen tekemistä. Mutta se aamuisin herääminen... tuntuu ettei vaan jalat jaksa kantaa. Ja illalla taas jalkoja särkee kun päivät on niin pitkiä. Kokeisiinkin pitäis jaksaa lukee, jostain lihaksista ja luista, nivelistä ja rustoista..latinaks ja suomeks. Lähestulkoon kaikki etätehtävät on tekemättä. En vaan pysty tähän.
Ahdistaa eräs ihminen. Se muistuttaa mua liikaa mun menneisyydestä, enkä halua niitä kamalia flashbackeja niistä ajoista, jolloin olin tosi masentunut, nälissäni ja itsetuhoinen. Useampi ihminen on sanonut mulle että mun pitäis ottaa etäisyyttä tästä henkilöstä, ja keskittyä vaan omaan elämään. Ihan vaan siks että kun jo katsonkin sitä ihmistä mua alkaa ahdistaa. Mä haluaisin auttaa mutta kukaan muu ei voi tehdä enempää elämässään kuin vain itse. Jos haluaa luovuttaa ja vaipua syvemmälle masennukseensa, se on oma valinta. Jos ei sen vertaa jaksa yrittää läheistensä vuoksi, niin.....niin.
Ne jatkuvat valheet, teennäiset hymyt ja kateellisuus. Se että on niin kateellinen toisen onnesta, että rupeaa hyppimään varpaille on jo törkeää. Viemään niitä toisen mahdollisuuksia toisen nenän edestä kerta toisensa jälkeen.. Ei sellaista ihmistä ehkä tarvitsekaan pitää elämässään.
Ehkä se oli törkeyden huippu kun se mun rakkaalle exälleni rupes lirkuttelemaan, silloin mä näin punaista. Kaverin exiin, nykyisiin ja mahd. tuleviin EI KOSKETA. Se on tehny tän jo 4 mun miehen kohdalla, vain siksi koska se väittää että se on sen luonne. Just selitin mun parhaalle ystävälleni että vaikka mä tykkään flirttailla miesten kanssa, mä tiedän rajani. Kyllä järkeään saa käyttää.
Ehkä mä en vaan enää pidä siihen yhteyttä.. kuten mun pari muutakin kaveria on sanonu tekevänsä. Se on ollu liian törkee ja liian kauan.
Toinen mikä mua ahdistaa on mun keho. Haluaisin repiä sen kappaleiksi ja heittää roskiin. Tai saada niin paljon rahaa että voisin kauneusleikkauksilla saada itsestäni sellaisen kuin olin ennen. Voi olla että asiat muuttuu kun muutan yksin, silloin ei ole kukaan läsnä houkuttelemassa syömään kaiken maailman paskaa ja voin syödä niin vähän kuin haluan. En uskalla mennä vaa'alle. Ällöttää tää kaksoisleuka ja vituttaa ihmiset jotka käyttää xs-m kokoisia vaatteita ja itkevät olevansa lihavia.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Remonttia, tatuointia ja miehiä
4 päivän syysloma ja kamala flunssa, yöök. Koko ajan saa olla niistämässä ja yskimässä, ei kivaa.
Siitä huolimatta kuitenkin vitun hyvä fiilis! Oon eilen ja tänään remontoinut mun tulevaa 36m² kokoista asuntoa siskoni kanssa, revittii tapetteja ja maalailtiin, sekä täyteltiin seinissä olevia reikiä.
Mun makkarista tulee niiiiiin cool. Sinne tulee päätyseinään iso neonturkoosi seinälippu jossa on jousimiehen kuva, ja sen yläpuolelle tulee UV-valo <3 kattolamppuna on sellanen musta pitsinen pallolamppu. Ikkunalaudalle tulee eri värisiä kissan muotoisia viinipulloja joissa on tekokukkia <3 Sit mun toiselle makkarin seinälle tulee hampun lehden muotoisia sisustustarroja ja sellaset "jouluvalot" missä on kristalleja <3 Ja löysin Prismasta aivan ihanan turkoosin karvamaton vielä sinne <3 En ikinä tuu poistumaan sieltä :DDD Sit ku löytyis vielä mies jonka kanssa siellä vois viettää aikaansa ;)))
Miehistä puheenollen: Tajusin just et mulla on miesehdokkaita melkee 10kpl. Jokainen niistä ottais mut vaikka heti jos vaan napsauttaisin sormiani. Oon varmaa vaa liian nirso :D Ja ne jotka haluisin, en pysty luottamaan niihin. Ne vaikuttaa jotenki nii imeliltä ja ne on nii hyvännäkösiä että ne kuiteski pettäis. Jotenki sellanen kutke että ne puhuu 6 muulle muijalle samoja juttuja ku mulleki. Oon oppinu siis olemaan varovainen Tomin takia ja mun sydämel on kypärä :) P:n voisin ehkä huoliakin. Se on tainnu olla kiinnostunu musta niin pitkään ku vaan muistan ja se on hyvä tyyppi. ja melkee 2m pitkä :DDDD C ois taas rikas, mukava, hyvä suutelee...mut se oiski sit 35v! vai 36? Ei voi muistaa :D
Vihdoinkin tätä mun käsivarressa olevaa kirsikanpuutatskaa jatkettiin tossa tiistaina <3 Nyt siinä on paljon kaikkia värejä ja sitä jatketaan uudestaan ensviikolla <3 Sit ku se on valmis ni kipasen Turkuun kuvattavaksi <3 Kuvia laittelen varmaa sitten tännekin ;)
Hyvää yötä murut, mä meen kattoo telkusta leijonamiestä <3
Siitä huolimatta kuitenkin vitun hyvä fiilis! Oon eilen ja tänään remontoinut mun tulevaa 36m² kokoista asuntoa siskoni kanssa, revittii tapetteja ja maalailtiin, sekä täyteltiin seinissä olevia reikiä.
Mun makkarista tulee niiiiiin cool. Sinne tulee päätyseinään iso neonturkoosi seinälippu jossa on jousimiehen kuva, ja sen yläpuolelle tulee UV-valo <3 kattolamppuna on sellanen musta pitsinen pallolamppu. Ikkunalaudalle tulee eri värisiä kissan muotoisia viinipulloja joissa on tekokukkia <3 Sit mun toiselle makkarin seinälle tulee hampun lehden muotoisia sisustustarroja ja sellaset "jouluvalot" missä on kristalleja <3 Ja löysin Prismasta aivan ihanan turkoosin karvamaton vielä sinne <3 En ikinä tuu poistumaan sieltä :DDD Sit ku löytyis vielä mies jonka kanssa siellä vois viettää aikaansa ;)))
Miehistä puheenollen: Tajusin just et mulla on miesehdokkaita melkee 10kpl. Jokainen niistä ottais mut vaikka heti jos vaan napsauttaisin sormiani. Oon varmaa vaa liian nirso :D Ja ne jotka haluisin, en pysty luottamaan niihin. Ne vaikuttaa jotenki nii imeliltä ja ne on nii hyvännäkösiä että ne kuiteski pettäis. Jotenki sellanen kutke että ne puhuu 6 muulle muijalle samoja juttuja ku mulleki. Oon oppinu siis olemaan varovainen Tomin takia ja mun sydämel on kypärä :) P:n voisin ehkä huoliakin. Se on tainnu olla kiinnostunu musta niin pitkään ku vaan muistan ja se on hyvä tyyppi. ja melkee 2m pitkä :DDDD C ois taas rikas, mukava, hyvä suutelee...mut se oiski sit 35v! vai 36? Ei voi muistaa :D
Vihdoinkin tätä mun käsivarressa olevaa kirsikanpuutatskaa jatkettiin tossa tiistaina <3 Nyt siinä on paljon kaikkia värejä ja sitä jatketaan uudestaan ensviikolla <3 Sit ku se on valmis ni kipasen Turkuun kuvattavaksi <3 Kuvia laittelen varmaa sitten tännekin ;)
Hyvää yötä murut, mä meen kattoo telkusta leijonamiestä <3
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Säde - 13Th Birthday
Oli maailman parhaimmat säteet koskaan <3
Ihan aluks jo päivää pirsti se että pääsin Helsinkiin <3 Tää Lahti on ihan liian pieni paikka mulle, hajoaa pää eikä täällä oo mitään muuta kuin "tavallisia" ihmisiä, ei siis mitään erikoista. Kylläkin heti kun pääsin Sörkkään ni mua vastaan tulee kovaan ääneen tappeleva pariskunta, jossa muija huutaa jätkälleen ´tän jätkän huumeiden käytöstä ja kaljanjuonnista :D Monesti sanoinkin tuon päivän aikana: "welcome to Helsinki...." :D
Ensin menin Niinalle viemään tavarat, ja sit käytiin kaupassa ostamassa vähän virvokkeita ja naposteltavaa. Tämän jälkeen alettiinkin jo laittautumaan, ja Battokin tuli käymään ja teki meille herkkusalaattia <3 Battoa halasin lujaa ja pitkään, se ihminen on mulle niin rakas ettei sitä voi ees sanoin selittää. Oli oikeesti pahin virhe että me koskaan alettiin seurustelemaan, koska tää ystävyyssuhde on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. <3 Olin myös ihan fiilareissa nähdessäni Niinaa, ei nimittäin koulun takia pääse hirvein usein parasta ystäväänsä tapaamaan :) Halattiin monta kertaa tuon päivän aikana ja päiviteltiin sitä miten ihanaa on taas olla yhdessä <3
Myöhemmin Niinan luo tuli etkoilemaan Nikos, Linda, Matti, Heikki ja joitain muita keitä en oikein tuntenut. Lindaa oli myös ihana nähdä <3 Olin siis parhaimmassa seurassa mitä maa voi päällään kantaa :)
Bileissä näin kaikkia vanhoja tuttuja, ekaa kertaa mun eroamisen jälkeen. Taas olin se sinkkuVirpi joka flirttaili, hymyili ja nauroi ja nautti ihmisten seurasta <3 Aleksi ja Mimikin tuli pyörähtämään ja moikkaamaan vaikkei sen enempää juteltukaan :) Hengailin osan ajastani Peltsin kainalossa, se on nii mukava ja pitkä mies et tuli sellanen pieni ja söpö olo sen viekussa ^^ <3 Peltsi siinä puhuikin sitten siitä että tulis Lahteen mun luona käymään joku päivä, tiedä sitten missä mielessä :D:D Oli niin ihanaa tanssia niin että hiki vaan virtas, olo oli euforinen vaikka olin polttanut vain vähän ja viinaakaan ei ollu tullut juotua kuin muutama paukku. Kaikki vain toimi tuona ihanana iltana niin hyvin <3
Bileiden jälkeen mentiin Crissille jatkoille, siellä poltettiin enemmänkin ja join vähän lisää. Olin aika sekaisin mutta olo oli mitä mainioin ^^ Crissin kanssa tuli vähän pussailtuakin, eli aika normisetti ;D Criss selitti että se haluais viedä mut johonki vuokratulle mökille viettää viikonloppua kahdestaan, eikä se olis halunnu että lähden pois sen luota :) Mut ovelta ku lähdettiin se moikkas muita ihan normaalisti, mut mua moikatessaan se vilkutti mulle ja laitto naamalleen jonku ihan oudon perverssin ilmeen, jonka piti ilmeisesti näyttää sellaselta viettelevältä virneeltä :DDDDDDDDDD sille naurettiin Niinan kanssa sitte tänä aamuna niin että vesi valui silmistä :'D Siitä mentiinki Nikosin ja Niinan luo nukkumaan.
Lahteen lähtiessäni Pasilan juna-asemalta ostin jonku juustosämpylän, ja menin laiturille polttamaan tupakkaa ja syömään. Siihen tuli sellanen pieni pikkulintu, joten heitin sille palan leivästäni. Se söi sitä palaa onnessaan, ja minä sämpylääni. Yhtäkkii huomaan että se tirpa tuijottaa mua vaativasti, ihan mun kenkien vierellä. Annoin sille toisen palasen ja se jatko mutusteluaan. Kohta se tuli uudestaan kerjäämään siihen mun viereen, ja ku siirryin heittämään sämpylästä jääneen roskan roskikseen, se tipu seuras mua :D Hiton kuumottavaa ku olin kuitenki nukkunu vaan pari tuntia ja edellisen illan päihteet vaikutti vielä jollain tavalla :D Onneks juna tuli kuitenki äkkiä ja pääsin sitä lintua karkuun xDDD
2vkon päästä Mindcoret <3
Ihan aluks jo päivää pirsti se että pääsin Helsinkiin <3 Tää Lahti on ihan liian pieni paikka mulle, hajoaa pää eikä täällä oo mitään muuta kuin "tavallisia" ihmisiä, ei siis mitään erikoista. Kylläkin heti kun pääsin Sörkkään ni mua vastaan tulee kovaan ääneen tappeleva pariskunta, jossa muija huutaa jätkälleen ´tän jätkän huumeiden käytöstä ja kaljanjuonnista :D Monesti sanoinkin tuon päivän aikana: "welcome to Helsinki...." :D
Ensin menin Niinalle viemään tavarat, ja sit käytiin kaupassa ostamassa vähän virvokkeita ja naposteltavaa. Tämän jälkeen alettiinkin jo laittautumaan, ja Battokin tuli käymään ja teki meille herkkusalaattia <3 Battoa halasin lujaa ja pitkään, se ihminen on mulle niin rakas ettei sitä voi ees sanoin selittää. Oli oikeesti pahin virhe että me koskaan alettiin seurustelemaan, koska tää ystävyyssuhde on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. <3 Olin myös ihan fiilareissa nähdessäni Niinaa, ei nimittäin koulun takia pääse hirvein usein parasta ystäväänsä tapaamaan :) Halattiin monta kertaa tuon päivän aikana ja päiviteltiin sitä miten ihanaa on taas olla yhdessä <3
Myöhemmin Niinan luo tuli etkoilemaan Nikos, Linda, Matti, Heikki ja joitain muita keitä en oikein tuntenut. Lindaa oli myös ihana nähdä <3 Olin siis parhaimmassa seurassa mitä maa voi päällään kantaa :)
Bileissä näin kaikkia vanhoja tuttuja, ekaa kertaa mun eroamisen jälkeen. Taas olin se sinkkuVirpi joka flirttaili, hymyili ja nauroi ja nautti ihmisten seurasta <3 Aleksi ja Mimikin tuli pyörähtämään ja moikkaamaan vaikkei sen enempää juteltukaan :) Hengailin osan ajastani Peltsin kainalossa, se on nii mukava ja pitkä mies et tuli sellanen pieni ja söpö olo sen viekussa ^^ <3 Peltsi siinä puhuikin sitten siitä että tulis Lahteen mun luona käymään joku päivä, tiedä sitten missä mielessä :D:D Oli niin ihanaa tanssia niin että hiki vaan virtas, olo oli euforinen vaikka olin polttanut vain vähän ja viinaakaan ei ollu tullut juotua kuin muutama paukku. Kaikki vain toimi tuona ihanana iltana niin hyvin <3
Bileiden jälkeen mentiin Crissille jatkoille, siellä poltettiin enemmänkin ja join vähän lisää. Olin aika sekaisin mutta olo oli mitä mainioin ^^ Crissin kanssa tuli vähän pussailtuakin, eli aika normisetti ;D Criss selitti että se haluais viedä mut johonki vuokratulle mökille viettää viikonloppua kahdestaan, eikä se olis halunnu että lähden pois sen luota :) Mut ovelta ku lähdettiin se moikkas muita ihan normaalisti, mut mua moikatessaan se vilkutti mulle ja laitto naamalleen jonku ihan oudon perverssin ilmeen, jonka piti ilmeisesti näyttää sellaselta viettelevältä virneeltä :DDDDDDDDDD sille naurettiin Niinan kanssa sitte tänä aamuna niin että vesi valui silmistä :'D Siitä mentiinki Nikosin ja Niinan luo nukkumaan.
Lahteen lähtiessäni Pasilan juna-asemalta ostin jonku juustosämpylän, ja menin laiturille polttamaan tupakkaa ja syömään. Siihen tuli sellanen pieni pikkulintu, joten heitin sille palan leivästäni. Se söi sitä palaa onnessaan, ja minä sämpylääni. Yhtäkkii huomaan että se tirpa tuijottaa mua vaativasti, ihan mun kenkien vierellä. Annoin sille toisen palasen ja se jatko mutusteluaan. Kohta se tuli uudestaan kerjäämään siihen mun viereen, ja ku siirryin heittämään sämpylästä jääneen roskan roskikseen, se tipu seuras mua :D Hiton kuumottavaa ku olin kuitenki nukkunu vaan pari tuntia ja edellisen illan päihteet vaikutti vielä jollain tavalla :D Onneks juna tuli kuitenki äkkiä ja pääsin sitä lintua karkuun xDDD
2vkon päästä Mindcoret <3
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Kauneudenhuoltopäivä ja ristiriitaiset ajatukset
Aivan mahtava päivä vaikka olikin uuvuttava :)
Ensin ku tuun kouluun mulle tehtiin ryppyjä silottava laitehoito, jonka jälkeen vielä timanttihionta ja kulmakarvojen vahaus sekä parafeenihoito käsille <3 ....rankkaa on tuo koulu?? :D
Tein yhden jalkahoidon asiakkaalle jolla oli kamalat sienikynnet! Isovarpaan kynsi oli melkein irrallaan ja sen alta ihan ontto kynsijuureen saakka, jossa oli ääretön määrä paskaa ja sieinrihmastoa HYI! ..mut no tää on mun työtä eikä se aina nii nannaa oo :D kaadoin vaa desinfiointiainetta litroittain sen kynnen päälle. Eikö ihmiset oikeesti koskaan kato jalkojaan edes sen verran että huomaisi tollaset vauriot? Mä ainakin huolestuisin ja menisin lääkäriin testeihin. Jotenki maailmassa on sellanen outo mielikuva että kosmetologit PARANTAVAT jalkasienen. Ei meillä oo mitään oikeuksia alkaa kirjoittamaan reseptejä asiakkaille, eikä selittämään diagnooseja että jaloissa on sieni. Me saadaan vain sanoa: "jaloissanne on muutosta, suosittelen lääkäriin menemistä", eikä ne asiakkaat koskaan usko vaikka kuinka yrittäis vakuuttaa että tollanen ilmiö kynsissä ei ole mitään ikämuutoksen tuomaa ilmiötä vaan sieni joka tulee hoitaa pois. Kyllähän naiset hoitaa hiivasienensäkin syömällä lääkkeitä!
Koulun jälkeen salille <3 Siellä tein treenini huolellisesti ja tunnollisesti, jonka jälkeen menin istumaan tunniksi infrapunasaunaan <3 Eli aika hyvä fiilis voisin sanoa! :) Sitten postiin hakemaan postipaketteja ja availemaan niitä kotiin; Yhdessä paketissa oli valkoinen bolero jossa on punainen nurseristi, toisessa ONLY:n musta paita hienoilla yksityiskohdilla ja kolmannessa oli törkeen hienot gogglet! Ihan niinku joulu ois tullu jo etuajassa <3 Milloinkohan saan mun kuidut ja kengät sekä nursemekon? ......mitenniin materialisti? :D
Oon kuunnellu nyt repeatilla Candee Jay - If I Were You nightcore-remixinä.. noi lyriikat vaan osuu mun kohdalle niin hyvin Tomin suhteen. En mä niinkään kaipaa sitä ihmistä, mut en mä myöskään vihaa sitä. Mä oon vaan niin pettyny. Mä en oo koskaan ollu kenellekään niin hyvä tyttöystävä ku sille ja se petti mut niin pahasti. Miten se olikaan niin tyhmä et meni mogaa niin hyvän suhteen pelkän seksinpuutteen takia? Hirvee kasa valheita ja selittelyjä sekä syyttelyitä. :/ Jos se olis vaan puhunu mulle asiasta, mä olisin antanu sille vapauden harrastaa seksiä ihmisten kanssa ihan luvalla.
Nyt mun kamat on vieläkin siellä eikä se vastaa mulle puhelimeen. Luulen et sitä hävettää niin vitusti, nimittäin yks Vilma oli nähny Tomin menossa kauppaan, ja se oli kuulemma todella onnettoman näköinen, suupielet oli ollu polvissa asti. Ja Tytiltä (yks näistä useista muijista kenen kanssa Tomi petti mua) kerto et Tomi on alkanu viillellä itteensä. Yks ääni mun päässä sanoo että: "hyvä! ihan oikein sille paskiaiselle, viillelköön ja ryypätköön ja pilatkoon elämänsä oikein huolella, sen se ansaitsee." ja kuitenkin se sympaattinen läheisriippuvainen ajatus sanoo: "ihan kauheeta. mikä ihme siihen meni että se alko tolle tielle? Miten mä voisin auttaa sitä? Jos MÄ olisin tehny jotain toisin.."
Jos vaan saisin ne mun tavarat sieltä, velat takaisin ni voisin unohtaa koko tyypin ja jatkaa elämää eteenpäin.
Ensin ku tuun kouluun mulle tehtiin ryppyjä silottava laitehoito, jonka jälkeen vielä timanttihionta ja kulmakarvojen vahaus sekä parafeenihoito käsille <3 ....rankkaa on tuo koulu?? :D
Tein yhden jalkahoidon asiakkaalle jolla oli kamalat sienikynnet! Isovarpaan kynsi oli melkein irrallaan ja sen alta ihan ontto kynsijuureen saakka, jossa oli ääretön määrä paskaa ja sieinrihmastoa HYI! ..mut no tää on mun työtä eikä se aina nii nannaa oo :D kaadoin vaa desinfiointiainetta litroittain sen kynnen päälle. Eikö ihmiset oikeesti koskaan kato jalkojaan edes sen verran että huomaisi tollaset vauriot? Mä ainakin huolestuisin ja menisin lääkäriin testeihin. Jotenki maailmassa on sellanen outo mielikuva että kosmetologit PARANTAVAT jalkasienen. Ei meillä oo mitään oikeuksia alkaa kirjoittamaan reseptejä asiakkaille, eikä selittämään diagnooseja että jaloissa on sieni. Me saadaan vain sanoa: "jaloissanne on muutosta, suosittelen lääkäriin menemistä", eikä ne asiakkaat koskaan usko vaikka kuinka yrittäis vakuuttaa että tollanen ilmiö kynsissä ei ole mitään ikämuutoksen tuomaa ilmiötä vaan sieni joka tulee hoitaa pois. Kyllähän naiset hoitaa hiivasienensäkin syömällä lääkkeitä!
Koulun jälkeen salille <3 Siellä tein treenini huolellisesti ja tunnollisesti, jonka jälkeen menin istumaan tunniksi infrapunasaunaan <3 Eli aika hyvä fiilis voisin sanoa! :) Sitten postiin hakemaan postipaketteja ja availemaan niitä kotiin; Yhdessä paketissa oli valkoinen bolero jossa on punainen nurseristi, toisessa ONLY:n musta paita hienoilla yksityiskohdilla ja kolmannessa oli törkeen hienot gogglet! Ihan niinku joulu ois tullu jo etuajassa <3 Milloinkohan saan mun kuidut ja kengät sekä nursemekon? ......mitenniin materialisti? :D
Oon kuunnellu nyt repeatilla Candee Jay - If I Were You nightcore-remixinä.. noi lyriikat vaan osuu mun kohdalle niin hyvin Tomin suhteen. En mä niinkään kaipaa sitä ihmistä, mut en mä myöskään vihaa sitä. Mä oon vaan niin pettyny. Mä en oo koskaan ollu kenellekään niin hyvä tyttöystävä ku sille ja se petti mut niin pahasti. Miten se olikaan niin tyhmä et meni mogaa niin hyvän suhteen pelkän seksinpuutteen takia? Hirvee kasa valheita ja selittelyjä sekä syyttelyitä. :/ Jos se olis vaan puhunu mulle asiasta, mä olisin antanu sille vapauden harrastaa seksiä ihmisten kanssa ihan luvalla.
Nyt mun kamat on vieläkin siellä eikä se vastaa mulle puhelimeen. Luulen et sitä hävettää niin vitusti, nimittäin yks Vilma oli nähny Tomin menossa kauppaan, ja se oli kuulemma todella onnettoman näköinen, suupielet oli ollu polvissa asti. Ja Tytiltä (yks näistä useista muijista kenen kanssa Tomi petti mua) kerto et Tomi on alkanu viillellä itteensä. Yks ääni mun päässä sanoo että: "hyvä! ihan oikein sille paskiaiselle, viillelköön ja ryypätköön ja pilatkoon elämänsä oikein huolella, sen se ansaitsee." ja kuitenkin se sympaattinen läheisriippuvainen ajatus sanoo: "ihan kauheeta. mikä ihme siihen meni että se alko tolle tielle? Miten mä voisin auttaa sitä? Jos MÄ olisin tehny jotain toisin.."
Jos vaan saisin ne mun tavarat sieltä, velat takaisin ni voisin unohtaa koko tyypin ja jatkaa elämää eteenpäin.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Sunnuntaiyön Love in th air :)
Taidan olla vähän ihastunut. ;) Pariinkin tyyppiin. Tuo viime suhteeni opetti mua olemaan varovainen, keneenkään ei kannata luottaa ennenkuin saa todisteita että on luottamisen arvoinen. Muuten saat kyllä huomata taas olevas hyväkskäytetty ja pelkän roskan arvoinen, jota voi potkia ja kohdella miten huvittaa.
Sinkkuna olo on perseestä. Ok, on se kivaa ku meet ulos ja voit flirttailla mieles kyllyydestä ja suudella vaikka 5 ihmisen kanssa jos tuntuu siltä mutta... aamulla huomaat taas herääväs yksin (jos ei lasketa mukaan 3 kissaa :D), eikä ole ketään toivottamassa hyvää huomenta ja sanomassa: "rakastan sua". Läheisyyden kaipuu on siis ihan kamala. Mä näen melkeen joka yö unta siitä että seurustelen jonkun kanssa, ja aamuisin herään tähän vitun todellisuuteen.
Tää toinen kehen oon ihastunu vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä, mut siitä huomaa jo nyt et siihen ei voi luottaa pätkääkään. Silti se vetoaa muhun täysillä, oisko just sen takia et naiset rakastuu aina renttuihin? Se ei ees vastaa yhtään mun miesmakua, mut jotain karismaa siinä on. Haluun pitää sen kanssa hauskaa ja vaikka panna mut pelkään että ihastun pahemman kerran, se vasta hauskaa oliski.. huhuh.
Sitten tää toinen ehdokas: DJ, söpö, hauska, fiksu... just täydellinen poikaystäväehdokas. Se ei kylläkään vastaa mun miesmakua ollenkaan :D Mun miehellä pitää olla pitkä tukka, parta, goottityylinen ja vähän naisellinen jopa ;) mun pitäis varmaan alkaa seurustella transun kanssa xD
Tilasin tänään maailman kauneimmat kengät seuraavia kuvauksia varten <3
Sinkkuna olo on perseestä. Ok, on se kivaa ku meet ulos ja voit flirttailla mieles kyllyydestä ja suudella vaikka 5 ihmisen kanssa jos tuntuu siltä mutta... aamulla huomaat taas herääväs yksin (jos ei lasketa mukaan 3 kissaa :D), eikä ole ketään toivottamassa hyvää huomenta ja sanomassa: "rakastan sua". Läheisyyden kaipuu on siis ihan kamala. Mä näen melkeen joka yö unta siitä että seurustelen jonkun kanssa, ja aamuisin herään tähän vitun todellisuuteen.
Tää toinen kehen oon ihastunu vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä, mut siitä huomaa jo nyt et siihen ei voi luottaa pätkääkään. Silti se vetoaa muhun täysillä, oisko just sen takia et naiset rakastuu aina renttuihin? Se ei ees vastaa yhtään mun miesmakua, mut jotain karismaa siinä on. Haluun pitää sen kanssa hauskaa ja vaikka panna mut pelkään että ihastun pahemman kerran, se vasta hauskaa oliski.. huhuh.
Sitten tää toinen ehdokas: DJ, söpö, hauska, fiksu... just täydellinen poikaystäväehdokas. Se ei kylläkään vastaa mun miesmakua ollenkaan :D Mun miehellä pitää olla pitkä tukka, parta, goottityylinen ja vähän naisellinen jopa ;) mun pitäis varmaan alkaa seurustella transun kanssa xD
Tilasin tänään maailman kauneimmat kengät seuraavia kuvauksia varten <3
Ja näiden kanssa tulee sit kaikkee hoitsumatskuu <3 tilasin jo valkoiset pvc-stringit joissa on punainen risti ja valkopunaisen hoitsumekon <3 Heti kunhan tavarat saapuu perille ni meen bussilla Turkuun Niko Peltoniemen kuvattavaksi <3
Np: Nightcore - Monster <3
Hyvää yötä!
lauantai 8. lokakuuta 2011
Huomenta vapaapäivään :)
Ihanaa kun ei tarvinnut tänä aamuna mennä kouluun, vaan sai valvoa ja nukkua miten haluaa <3
Kyllä mä rakastan koulussa käyntiä mutta ei aina jaksais herätä.
Mua on mietityttäny ja häirinny suuresti se, kun eräs ystäväni (nykyään entinen sellainen) sanoi että se on mun vika, jos yks mun parhaimmista ystävistä tappaa itsensä. Järki sanoo et toi oli tyhmästi sanottu, eikä sitä kannata edes miettiä mut mä en saa sitä pois mun päästä. Lähinnä sen takia et miten kukaan voi olla noin sika sanoakseen toiselle tollaista? Varsinkin kun mä olen ollut se ihminen tän mun masentuneen ystäväni elämässä se tyyppi, joka on koittanu auttaa sitä parhaansa mukaan.
Miksi tuo kusipää heitti mulle tuon kommentin on se, että mulla tuli riitaa ton masentuneen ystäväni kanssa. Mä olen vaan niin turhautunut siihen tilanteeseen, missä toinen tuhoaa itseensä toistuvasti ja samoilla virheillä ja mikään mun apu ei oo kelvannu/auttanu. Kyllä vanhemmatkin raivoaa lapsilleen kun ne on huolissaan. Ja tän riidan aikana se alko kiristää mua taas itsemurhalla, niinkuin aikaisemminkin. Tämän jälkeen soitin tälle kusipäälle jota luulin ystäväkseni ja kuulen vaan että se oli mun vika:
Minä: "Mä vaan sanoin että mä en enää jaksa, että mä olen niin loppu sen ihmisen kanssa kun mikään mun apu ei auta tai kelpaa. Että mä en vaan enää vittu jaksa. Tosi mahtavaa jos se nyt tappaa itsensä ja mä saan elää sen tiedon kanssa loppuelämäni"
Other: "Niinno....eiköhän se tossa tilanteessa oo jo sunkin vika"
Minä. (pitkä hiljaisuus) "anteeks mitä?"
Other: "niin, että jos sä itse ajat sen siihen tilanteeseen ni se on sun vika"
Minä: "vittu kyllä vanhemmatkin raivoaa lapsilleen kun ne on huolissaan, mä oon koittanu anella, pyytää, itkeä, rukoilla ja vaikka mitä ja mitä mä saan vastaukseks on kikattelua ja uhkailua itsemurhasta, et kyllä tavallisellakin ihmisellä joskus loppuu voimat ku ei enää jaksa yrittää. Älä enää ikinä sano mulle tollasta!"
Other: "Mä voin sanoa sen sulle vaikka kuinka monta kertaa jos se asia on niin!"
Minä: "kiitti, eli jos se nyt tappaa ittensä ni ajattelen loppuelämäni et se on mun vika, koska mulle sanottiin niin"
Ja sit en muista mitä se enää sano mulle.. mut seuraavana aamuna se tekstas mulle ihan niinku mitään ei ois koskaan tapahtunukaan joten poistin kyseisen henkilön facesta ja galleriastani. Tommoset ihmiset voi painuu vittuun mun elämästä. KENELLEKÄÄN EI SAA SANOA NOIN. Paitsi tietenkin silloin jos toinen on usuttanut teoillaan toisen tappamaan itsensä.
Nyt mä ajattelen tota asiaa koko ajan, ja sitä et miten sairas ihminen voi olla että oikeuttaa itsensä sanomaan ilmoille jotain tollasta. Ja sitä et entä jos tää mun ystäväni nyt päättääkin päättää päivänsä, niin mä ajattelen ikuisesti et se oli mun vika. vittu oikeesti.
Pitäis varmaan vaan ottaa tohon kusipäähän yhteyttä ja huutaa ja raivoo toi asia pois mun päästä mut ei vois vittu vähempää kiinnostaa keskustella tollasen ihmisen kanssa yhtään mistään. Ei se tuu mielipidettään muuttamaan vaikka sille sanois mitä.
Huoh..samaan aikaan ku luen tätä tekstiä tunnen itseni lapselliseksi, typeräksi angstaavaksi teiniksi.
Kyllä mä rakastan koulussa käyntiä mutta ei aina jaksais herätä.
Mua on mietityttäny ja häirinny suuresti se, kun eräs ystäväni (nykyään entinen sellainen) sanoi että se on mun vika, jos yks mun parhaimmista ystävistä tappaa itsensä. Järki sanoo et toi oli tyhmästi sanottu, eikä sitä kannata edes miettiä mut mä en saa sitä pois mun päästä. Lähinnä sen takia et miten kukaan voi olla noin sika sanoakseen toiselle tollaista? Varsinkin kun mä olen ollut se ihminen tän mun masentuneen ystäväni elämässä se tyyppi, joka on koittanu auttaa sitä parhaansa mukaan.
Miksi tuo kusipää heitti mulle tuon kommentin on se, että mulla tuli riitaa ton masentuneen ystäväni kanssa. Mä olen vaan niin turhautunut siihen tilanteeseen, missä toinen tuhoaa itseensä toistuvasti ja samoilla virheillä ja mikään mun apu ei oo kelvannu/auttanu. Kyllä vanhemmatkin raivoaa lapsilleen kun ne on huolissaan. Ja tän riidan aikana se alko kiristää mua taas itsemurhalla, niinkuin aikaisemminkin. Tämän jälkeen soitin tälle kusipäälle jota luulin ystäväkseni ja kuulen vaan että se oli mun vika:
Minä: "Mä vaan sanoin että mä en enää jaksa, että mä olen niin loppu sen ihmisen kanssa kun mikään mun apu ei auta tai kelpaa. Että mä en vaan enää vittu jaksa. Tosi mahtavaa jos se nyt tappaa itsensä ja mä saan elää sen tiedon kanssa loppuelämäni"
Other: "Niinno....eiköhän se tossa tilanteessa oo jo sunkin vika"
Minä. (pitkä hiljaisuus) "anteeks mitä?"
Other: "niin, että jos sä itse ajat sen siihen tilanteeseen ni se on sun vika"
Minä: "vittu kyllä vanhemmatkin raivoaa lapsilleen kun ne on huolissaan, mä oon koittanu anella, pyytää, itkeä, rukoilla ja vaikka mitä ja mitä mä saan vastaukseks on kikattelua ja uhkailua itsemurhasta, et kyllä tavallisellakin ihmisellä joskus loppuu voimat ku ei enää jaksa yrittää. Älä enää ikinä sano mulle tollasta!"
Other: "Mä voin sanoa sen sulle vaikka kuinka monta kertaa jos se asia on niin!"
Minä: "kiitti, eli jos se nyt tappaa ittensä ni ajattelen loppuelämäni et se on mun vika, koska mulle sanottiin niin"
Ja sit en muista mitä se enää sano mulle.. mut seuraavana aamuna se tekstas mulle ihan niinku mitään ei ois koskaan tapahtunukaan joten poistin kyseisen henkilön facesta ja galleriastani. Tommoset ihmiset voi painuu vittuun mun elämästä. KENELLEKÄÄN EI SAA SANOA NOIN. Paitsi tietenkin silloin jos toinen on usuttanut teoillaan toisen tappamaan itsensä.
Nyt mä ajattelen tota asiaa koko ajan, ja sitä et miten sairas ihminen voi olla että oikeuttaa itsensä sanomaan ilmoille jotain tollasta. Ja sitä et entä jos tää mun ystäväni nyt päättääkin päättää päivänsä, niin mä ajattelen ikuisesti et se oli mun vika. vittu oikeesti.
Pitäis varmaan vaan ottaa tohon kusipäähän yhteyttä ja huutaa ja raivoo toi asia pois mun päästä mut ei vois vittu vähempää kiinnostaa keskustella tollasen ihmisen kanssa yhtään mistään. Ei se tuu mielipidettään muuttamaan vaikka sille sanois mitä.
Huoh..samaan aikaan ku luen tätä tekstiä tunnen itseni lapselliseksi, typeräksi angstaavaksi teiniksi.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Perjantai
Aivan mahtava fiilis! Jotenki tää blogin avaaminen helpottaa tietyllä tavalla kun rakastan kirjoittamista. Sittenku tietäis vaa mistä aloittaa :D
Tänään koulussa oli aika öyhyt päivä, 9-14 <3 Meillä oli ihmisen anatomiaa. Luita, lihaksia, jänteitä....JA NE KAIKKI PITÄIS OSATA SUOMEKS JA LATINAKS?! Oikeesti tapan vielä sen ihmisen joka on keksiny että kosmetologi tarvii työssään latinaa. Joskus tietenkin muttei kovin usein.
Kävin pankissa hakemassa verkkopankkitunnukset, ja taas sain huomata että ei ne nuoret aina töykeitä ole. Mummo rollaattorinsa kanssa oli menossa pankin ovista ulos, siinä kuitenkaan onnistumatta. Päätin siis mennä auttamaan tuota mummorukkaa, kun koulussa näkee noita mummoraasuja niin paljon että tietää kyllä millasta niiden elämä on. Mummo vain katsoi mua oudosti ja sanoi: "okei". Hämmentävää.. No, seuraavista ovista oli juuri tulossa sisään nuorukainen, joka avasi mummolle ja minulle toisen oven. Kiitin miestä kohteliaasti mutta mummo ilman mitään kiitoksen sanaa vain marssi rollaattorinsa kanssa ovista läpi.
Oikeesti kuinka törkeetä on olettaa että koska sinä olet vanhempi, on sinulla oikeus avattuihin oviin kiittämättä ja etuilla jonoissa ja muissa ahtaissa tiloissa?
No, onneksi nyt oon kotona pimeässä suojassa tuolta ällöttävältä syysmyrskyltä 5 kissan ja kahden kanin kanssa :D Kissat näyttää nauttivan ja pelkäävän tota myrskyy samaan aikaan :D Tuijottavat ikkunasta ulos pupillit laajenneina ja karvat pystyssä, hölmöt lapsukaiseni <3
Nyt tulee kyllä niin tylsää ja tavanomaista tekstiä että kirjoitan sitten kun tulee lisää oikeaa asiaa :D
Tänään koulussa oli aika öyhyt päivä, 9-14 <3 Meillä oli ihmisen anatomiaa. Luita, lihaksia, jänteitä....JA NE KAIKKI PITÄIS OSATA SUOMEKS JA LATINAKS?! Oikeesti tapan vielä sen ihmisen joka on keksiny että kosmetologi tarvii työssään latinaa. Joskus tietenkin muttei kovin usein.
Kävin pankissa hakemassa verkkopankkitunnukset, ja taas sain huomata että ei ne nuoret aina töykeitä ole. Mummo rollaattorinsa kanssa oli menossa pankin ovista ulos, siinä kuitenkaan onnistumatta. Päätin siis mennä auttamaan tuota mummorukkaa, kun koulussa näkee noita mummoraasuja niin paljon että tietää kyllä millasta niiden elämä on. Mummo vain katsoi mua oudosti ja sanoi: "okei". Hämmentävää.. No, seuraavista ovista oli juuri tulossa sisään nuorukainen, joka avasi mummolle ja minulle toisen oven. Kiitin miestä kohteliaasti mutta mummo ilman mitään kiitoksen sanaa vain marssi rollaattorinsa kanssa ovista läpi.
Oikeesti kuinka törkeetä on olettaa että koska sinä olet vanhempi, on sinulla oikeus avattuihin oviin kiittämättä ja etuilla jonoissa ja muissa ahtaissa tiloissa?
No, onneksi nyt oon kotona pimeässä suojassa tuolta ällöttävältä syysmyrskyltä 5 kissan ja kahden kanin kanssa :D Kissat näyttää nauttivan ja pelkäävän tota myrskyy samaan aikaan :D Tuijottavat ikkunasta ulos pupillit laajenneina ja karvat pystyssä, hölmöt lapsukaiseni <3
Nyt tulee kyllä niin tylsää ja tavanomaista tekstiä että kirjoitan sitten kun tulee lisää oikeaa asiaa :D
Tervetuloa!
Lämpimästi tervetuloa lukemaan blogiani <3
Kirjoitan päivittäisestä sinkkunaisen elämästäni, ajatuksistani ja tunteistani ja niitähän riittää! Kirjoitan selviytymisestä, ja siitä kuinka pitää jaksaa katsoa seuraavaan päivään, entisen anorektikon; nykyisen XL-mallin näkökulmasta. Kuvauksista tulee siis varmasti kirjoiteltua.
Rakastan bileissäkäymistä, joten siitäkin tulee varmasti kirjoiteltua jonkin verran :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)