Ajatuksia

Viime aikoina itsemurha on taas pyörinyt mielessäni. Älkää käsittäkö väärin, en halua kuolla, oon onnellinen ja haluan elää, mutta siis käsitteenä niin kiehtova asia.

Siinä on tietynlaista mystiikkaa ja kauneutta, ei niinkään siinä itse kuolemisessa mutta ne viimeiset hetket mitä ihmiset ovat viettäneet ennen poismenoaan.
Ajatukset, teot.. ja lopulta se kuoleman suorittaminen. Tuntuu et kukaan ei tajua kun yritän selittää, ihmiset pitää mua vaan vähän..outona.

Metsästän netistä videoita, kirjeitä, kuvia ja ajatuksia. Samalla jotenkin pelkään itseäni, miksi mä teen tätä, onko mulla joku pointti?
Vähintään kerran viikossa tulee ajatus päähän: "Jos mä nyt tappaisin itseni, mitä tapahtuis."
Mitä äiti kelais? Tai mun tärkeempi perhe, mun ystävät? Mitä kissoille tapahtuis? Mitä mun omaisuudelle kävis?

Mä katoin dokumentin Japanilaisesta metsästä, Jukaista minne ihmiset menee tekemään itsemurhan. Se dokumentti ei järkyttänyt, enkä ollut myöskään innoissani. En osaa sanoin kuvailla tunnetta tuosta paikasta, jotenkin alakuloinen ja kiinnostunut.
Videolla ja kuvissa näkyy viinapulloja ja tyhjennettyjä lääkelevyjä pitkin metsää, vanhoja hirttoköysiä ja ihmisten luita. Katsoessani mietin mitä ne ihmiset on miettinyt kun ne on kävellyt sinne metsään tarkoituksenaan päättää elämäänsä, istuneet juurakolle ja tyhjentäneet lääkelevyt tai ovat ripustaneet hirttoköyden paikoilleen. Mitä ajatuksia niillä on ollut. Epätoivoa, tai jopa helpostusta.
Mä niin haluan joskus elämässäni käydä tuolla metsässä, en niinkään ihastelemassa ruumiita vaan aistimassa.

Näin myös videon missä tyttö sanoo: "i want to play a game" ja kertoo mitä lääkkeitä aikoo syödä tappaakseen itsensä.  Tyttö on aluksi rauhallinen mutta alkaa lopulta itkeä ja vastentahtoisesti syö pillereitä. En ollut tuostakaan järkyttynyt, voi olla että oma kokemus puhuu puolestaan.

Joskus kelasin että mä elän täällä vain mun ystävien takia, ja oon havahtunu siihen että mä ajattelen niin edelleen, kuitenkin vähän eri tavalla. Ennen mulla ei ollu elämässä muuta kuin mun ystävät, että ne oli mun ainoa henkireikä. Nykyään mulla on elämässä paljon muutakin hyvää, mutta ystävät on tehny mun elämästä rikkaampaa. Tälläkin hetkellä oon riitaantunu mun koko suvun kanssa, paitsi mun vanhimman siskon Helenan kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, kunhan mulla vaan on mun ystävät.

Hmm. Mulla menee hyvin, muttei kuitenkaan. Voi olla että se on tää syksykin joka saa mut tälläseks. Miten yks vuodenaika voi vaikuttaa näin lamaannuttavasti ihmiseen?

Minttu, suku

Tulin just ryyppäämästä, oltiin Emman kanssa liikenteessä. Emma oksens melkein mun jaloille mut joo, kaikki on jo ok.

Iski kamala ikävä. Ilman Minttua en olis sitä mitä oon nykyään. Se  ei ollu ees 30 ja se on kuollut. Poissa.
Niin suuri persoona....Niin mahtava ihminen. Samalla yksi ärsyttävimmistä ihmisistä minkä tiesin. Ei me oltu pitkään aikaan nähty mutta me juteltiin paljon. Se kertoi mulle paljon sen rahatilanteestaan ja muista huolistaan mulle. ja ihan yhtäkkiä...se on vaan poissa. :'(

Tuntuu niin tekopyhältä olla näin paskana mutta minkäs tunteilleen tekee. Mä rukoilin iskää että se pitää huolta mintusta, ja näyttää sille oikean tien. Istuin vain pakalleni ja itkin. Sanoin iskälle että jos se Minttua näkee niin vie sen oikeaan paikkaan.


Jos mä en olis koskaan tutustunu Minttuun, mä en olis tajunnu sitä että mullakin on oikeus sanoa mielipiteeni.

Mä vaan toivon joka päivä että yhtäkkiä tuliskin ilnoitus että ei se ookaan kuollut. Että kaikki on ollut kamalaa väärinkäsitystä ja että Minttu on elossa. Mut tiedän että sitä tietoa ei tuu, ei viestiä eikä puhelua.
Kaikki päivittää sen seinälle jäähyväisiään ja en vaan pysty uskomaan tätä kaikkea.
Sytytettiin Niinan kanssa Mintulle kynttilä. Ja silti tuntuu niin paskalta etten pysty tekemään enempää.

Mun piti lähettää Mintulle yks vaatepaketti, mutta en näköjään lähetä... Enkä vaan pysty avaamaan tuota pakettia uudestaan.

kaiken lisäksi mut on potkittu ulos koko suvusta. Oon tällänen huolimaton paskapää näköjään. En mä mitään valmistujaisia oliskaan halunnu, enkä synttäreitä tai viettää jouluani perheeni kanssa. MINÄ joudun etsimään itselleni joulunviettopaikan ensi jouluksi vaikken mitään väärää oo tehny. Aivan vitun sama. Ilman näitä kamalia unia voisinkin ehkä elää rauhassa.
 Jos ei olis mun ystäviä niin en pystyis elämään. Ne pitää mut täällä, ilman niitä olisin jo kauan sitten tappanut itseni. Mä tappaisin itseni vaikka nyt jos ei olis mun ystäviä. Mä en haluu niille tätä kamalaa tuskaa mitä koen Mintun takia nyt.