Mul on huomen TREFFIT?!?!
Mä en oo käyny oikeilla treffeillä varmaan IKINÄ. Mua jännittää nii paljon, ja puuteriki on loppu. Pitää huomen herää aikasin keskustaan ostaa meikkejä.
Meen tän kyseisen miehen A:n kanssa kattoo uusimman batmanin. Rehellisesti sanottuna noi supermiesleffat ei oikee nappaa, mut seuran takiahan mä sinne meen :) Mitä mä laitan päälle?! Jotain siistiä, ei liian pliisua, ei liian päntättyä, jotain persoonallista... ÄÄÄÄÄ. ;__;
Onneks se jätkä on nii rento et tiiän et meil tulee hauskaa. Toisaalta se on niin fiksu ja mun yleissivistys on jotain muurahaisen tasoa et vähä pelottaa xD Parashan on vaan myöntää olevansa vähän tyhmä, eikä esittää fiksua :)
Oikeesti välistä tulee mietittyä et onko se jumala SITTENKI olemassa :D muutama päivä sitte olin vielä ihan paskana, ku kelasin et mul ei oo ketää. Nyt yhtäkkii miehii sataa joka tuutista! A on tietenki etusijalla, ja jos se homma alkaa toimii ni sanon muille hei hei ^^ Mut pidetää kuitenki vielä vaihtoehdot avoimena eikä suunnitella häitä :D
maanantai 23. heinäkuuta 2012
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Loneliness & Razors
Vittu että taas ahdistaa
Kaadun sänkyyn ja kun vierelleni katson
Ei siinä oo ketään
Onko pakko olla niin villi ja vapaa
Niin vaikee kesyttää
Lopulta se on niin yksinkertaista
Ei siihen mitään tarviikaan
Kun kaipaa vaan sitä lämmintä kosketusta
Sitä kovaa puristusta
Se on sitä vapautta
Ei sillä oo kahleiden kanssa mitään tekemistä
Ei rahalla saa rakkautta
Eikä rahaa rakkaudella
Onko sillä mitään väliä
Kun vaan sais ikuisuuden
Onko järkee hengittää
Onko järkee puhua
Onko millään mitään väliä
Kaadun sänkyyn ja kun vierelleni katson
Ei siinä oo ketään
Onko pakko olla niin villi ja vapaa
Niin vaikee kesyttää
Lopulta se on niin yksinkertaista
Ei siihen mitään tarviikaan
Kun kaipaa vaan sitä lämmintä kosketusta
Sitä kovaa puristusta
Se on sitä vapautta
Ei sillä oo kahleiden kanssa mitään tekemistä
Ei rahalla saa rakkautta
Eikä rahaa rakkaudella
Onko sillä mitään väliä
Kun vaan sais ikuisuuden
Onko järkee hengittää
Onko järkee puhua
Onko millään mitään väliä
perjantai 13. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
._.
Huoh.. oli taas hyvä aamu kunnes ajattelin taas liikaa menneitä ja itkuhan siinä tuli.
Viime perjantaina mummu kuoli. Se ei niinkään tunnu pahalta, vielä. Hautajaisissa sitten itketään. Mulla ei ole enää isovanhempia, paitsi isän äiti joka ei ole koskaan halunnut olla yhteydessä meihin, dunno why.
Perjantaina mentiin Emman kanssa Summer Uppiin, ja voin kyl sanoa etten enää ikinä mene mihinkään festareille. Liikaa kännisiä ihmisiä ja ylipäätään liian ahdasta. Artistit oli perus Petri Nygårdia ja muuta paskaa, yök. Seuraavana päivänä ei ees menty festarialueelle vaan oltiin kotona. Onneks en ollu maksanu lipuista vaan Emman iskä oli maksanu liput. Sen sijaan lauantaina kauppareissulla törmäsin pariin jätkään jotka oli krokotiiliasuissa ja toin ne Emman luokse ja hauskaa oli :D Otettiin kuvia ja puhuin toisen krokon kanssa henkeviä. Hävitettiin hetkellisesti avaimetkin mutta onneks ne löyty.
Tosiaan se miksi tänään itkin, ei mitenkään liittyny viikonloppuun eikä mummuun, vaan tähän exääni joka on mun hyvä ystävä nykyään. Vituttaa kun mietin etten tuu varmaan koskaan pääsemään siitä yli, ja ihmisten joukosta miestä etsiessäni etsin kopiota siitä, mitä se joskus oli. Mä en kestä ajatusta et joutuisin joskus törmäämään niihin yhdessä, saati sitten sitä kun tää exä selittää tästä muijastaan joskus. Aina ku olis mahdollisuus nähdä tää exä, mä haluaisin nähdä sen, toisaalta en. Mä rupeen aina pakonomaisesti selittämään sille meidän menneestä suhteesta ja huomaan aina että sitä häiritsee se. Kyllä muakin häiritsis. Outdoorseilla mua vaan sattu niin saatanasti se, että kun me nähdään me pussataan aina poskelle, nyt ku tarjosin poskeani sille, se sanoi: "et saa." Mun sisuskalut vääntyi hetkellisesti nurinpäin, ja yritin peittää vitutukseni nauramalla ja heilautin kättäni tyylillä ettei muka kiinnosta. Nappasin sen uudestaan väkisin haliin ja mua vitutti sekin. Mä vihaan ja rakastan sitä. Jotenkin tuntuu välistä että toi sen ituhippeily on tekopyhää pätemistä, koska mä tiedän mitä se oli ennen. Järjellä kun ajattelen mä tiedän että se on oikeasti muuttunut, enkä mä sitä tollasena enää takaisin ottais.
Mitähän sitä tänään tekis. varmaan imuroin ja luuttuun tänään vaikka tiedän ettei ketään oo tulossa kylään. Mä häpeän sitä että just siivoon vaan silloin kun tiedän että vieraita on tulossa. Toisaalta tiedän että tääkin on yks ADHD:n oire mutten jaksa laittaa kaikkee aina sen syyks.
Viime perjantaina mummu kuoli. Se ei niinkään tunnu pahalta, vielä. Hautajaisissa sitten itketään. Mulla ei ole enää isovanhempia, paitsi isän äiti joka ei ole koskaan halunnut olla yhteydessä meihin, dunno why.
Perjantaina mentiin Emman kanssa Summer Uppiin, ja voin kyl sanoa etten enää ikinä mene mihinkään festareille. Liikaa kännisiä ihmisiä ja ylipäätään liian ahdasta. Artistit oli perus Petri Nygårdia ja muuta paskaa, yök. Seuraavana päivänä ei ees menty festarialueelle vaan oltiin kotona. Onneks en ollu maksanu lipuista vaan Emman iskä oli maksanu liput. Sen sijaan lauantaina kauppareissulla törmäsin pariin jätkään jotka oli krokotiiliasuissa ja toin ne Emman luokse ja hauskaa oli :D Otettiin kuvia ja puhuin toisen krokon kanssa henkeviä. Hävitettiin hetkellisesti avaimetkin mutta onneks ne löyty.
Tosiaan se miksi tänään itkin, ei mitenkään liittyny viikonloppuun eikä mummuun, vaan tähän exääni joka on mun hyvä ystävä nykyään. Vituttaa kun mietin etten tuu varmaan koskaan pääsemään siitä yli, ja ihmisten joukosta miestä etsiessäni etsin kopiota siitä, mitä se joskus oli. Mä en kestä ajatusta et joutuisin joskus törmäämään niihin yhdessä, saati sitten sitä kun tää exä selittää tästä muijastaan joskus. Aina ku olis mahdollisuus nähdä tää exä, mä haluaisin nähdä sen, toisaalta en. Mä rupeen aina pakonomaisesti selittämään sille meidän menneestä suhteesta ja huomaan aina että sitä häiritsee se. Kyllä muakin häiritsis. Outdoorseilla mua vaan sattu niin saatanasti se, että kun me nähdään me pussataan aina poskelle, nyt ku tarjosin poskeani sille, se sanoi: "et saa." Mun sisuskalut vääntyi hetkellisesti nurinpäin, ja yritin peittää vitutukseni nauramalla ja heilautin kättäni tyylillä ettei muka kiinnosta. Nappasin sen uudestaan väkisin haliin ja mua vitutti sekin. Mä vihaan ja rakastan sitä. Jotenkin tuntuu välistä että toi sen ituhippeily on tekopyhää pätemistä, koska mä tiedän mitä se oli ennen. Järjellä kun ajattelen mä tiedän että se on oikeasti muuttunut, enkä mä sitä tollasena enää takaisin ottais.
Mitähän sitä tänään tekis. varmaan imuroin ja luuttuun tänään vaikka tiedän ettei ketään oo tulossa kylään. Mä häpeän sitä että just siivoon vaan silloin kun tiedän että vieraita on tulossa. Toisaalta tiedän että tääkin on yks ADHD:n oire mutten jaksa laittaa kaikkee aina sen syyks.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Kuulumisia!
Ensimmäiseksi haluan sanoa että brassi sattuu :( taidan jättää kiduttamisen toisen vastuulle enskerralla :D
Outdoorsit oli mahtavat <3 Vaikka satoi niin ihmiset vaan villiintyi kahta kauheammin ja kaikki tanssi ja riehui sateessa :> <3 Jatkoilla tuli nähtyä uusia maailmoja ja en kadu hetkeäkään <3 Niina oli kiltti ja majoitti mut luokseen koko viikonlopuks <3 Jatkoilta oli kivaa kävellä Niinan ja Nikosin kanssa nukkumaan, ja olo oli onnellinen :>
Nää mustat rastat ilmeisesti saa ihmisissä selkeesti sen reaktion että mulle kannattaa tulla juttelemaan mukavia :D Sunnuntaina kun olin puolikuolleessa tilassa kävelemässä junaan, joku mies pysäytti mut. Se tervehti mua kuin jotain vanhaa ystäväänsä ja jo hetken ajattelin että oon varmaan törmänny siihen bileissä ja en vaan muista kyseistä henkilöä. Se just kehui mun tukkaa ja sanoi että vaikutan "villiltä mimmiltä" :DDDDDDD Kysyin että mistäs moinen kehuryöppy, ja se selitti että hän yrittää olla antisuomalainen siinä ettei olis niin kamalan ujo ja ennakkoluuloinen. Selvis että se on kristitty ja haluaa vaan olla mun ystävä :D vaihdettiin siinä sitten numeroita, mutten oo kuitenkaan vastannu kyseiselle henkilölle puhelimeen. Kai mä oon jossain määrin vähän liian suomalainen :D
Eilen kun olin menossa Natelle tekemään sille koemeikkiä sen häitä varten, junassa joku mua vuotta vanhempi jätkä alko vaa juttelee mulle, sanoi että on kivaa kun on matkaseuraa :D Siitä paistoi jo kauas että silläkin on ADHD, mä tunnistin joka ikisen oireen siinä ihmisessä + sen taiteellinen tausta ym. Se vaikutti vähän vammaselta, enkä siis tarkoita mitään pahaa vaan siis oikeasti, joku sen päässä oli "vikana". Hirveen herttanen se oli ja näin, ihan niinku joku lapsi :) Se olis halunnu mut mukaansa linnanmäelle mutta kerroin että mulla on töitä. Siinä me höpistiin koko matka helsinkiin ja halattiin ku lähdettiin eri teille :3 jotenki hirveen söpöä <3
Natella tutustuin yhteen Miiaan, ja Naten tulevaan puolisoon Nikoon. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa Naten tekemää ruokaa (katkarapupastaa NAM!!) ja mulla on ollu ikävä sitä sen avoimuutta. Niko oli ihan yhtä avoin ja mehän puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä, aina puoli viiteen asti aamulla x) Niko ja Natte ehdotti mulle yhtä juttua jota mä oon nyt tässä pohtinu, toisaalta miksi ei, mut aina uudet jutut vähän jännittää. Aion kokeilla sitä niiden ehdotusta ja katsoa miltä sen jälkeen tuntuu. Koska mä haluan auttaa kavereita hädässä ja samalla hyötyisin siitä itsekin :D
Ehdin nukkua 3h kun piti jo lähteä takaisin lahteen. Mulla ja mutsilla oli nimittäin suunnitelmissa mennä aamupäivästä poliisiasemalle uusimaan mun henkkaria mutta mutsi soitti mulle kun olin junassa, ja kertoi että mummu vetelee nyt viimeisiään, että sen on pakko lähteä sairaalaan. Mä sitten menin kotiin nukkumaan ja samalla missasin mun ripsiajan kun olin niin väsynyt. Mun piti käydä kaupassakin mutta en vaan jaksanut. Vituttaa kun tää työttömyys tekee mussa tän, että oon ihan saatanan apaattinen enkä tee yhtään mitään, enkä meinaa ees jaksaa nähdä ketään. MÄ HALUAN TÖIHIN!! ;___; Huomenna käyn äkkiä helsingissä hoitamassa pisneksiä ja sitten takas lahteen ja lääkäriin. Sen jälkeen Emman luo kokoamaan sänkyä ja viikonloppuna Summer Up! ^^
Outdoorsit oli mahtavat <3 Vaikka satoi niin ihmiset vaan villiintyi kahta kauheammin ja kaikki tanssi ja riehui sateessa :> <3 Jatkoilla tuli nähtyä uusia maailmoja ja en kadu hetkeäkään <3 Niina oli kiltti ja majoitti mut luokseen koko viikonlopuks <3 Jatkoilta oli kivaa kävellä Niinan ja Nikosin kanssa nukkumaan, ja olo oli onnellinen :>
Nää mustat rastat ilmeisesti saa ihmisissä selkeesti sen reaktion että mulle kannattaa tulla juttelemaan mukavia :D Sunnuntaina kun olin puolikuolleessa tilassa kävelemässä junaan, joku mies pysäytti mut. Se tervehti mua kuin jotain vanhaa ystäväänsä ja jo hetken ajattelin että oon varmaan törmänny siihen bileissä ja en vaan muista kyseistä henkilöä. Se just kehui mun tukkaa ja sanoi että vaikutan "villiltä mimmiltä" :DDDDDDD Kysyin että mistäs moinen kehuryöppy, ja se selitti että hän yrittää olla antisuomalainen siinä ettei olis niin kamalan ujo ja ennakkoluuloinen. Selvis että se on kristitty ja haluaa vaan olla mun ystävä :D vaihdettiin siinä sitten numeroita, mutten oo kuitenkaan vastannu kyseiselle henkilölle puhelimeen. Kai mä oon jossain määrin vähän liian suomalainen :D
Eilen kun olin menossa Natelle tekemään sille koemeikkiä sen häitä varten, junassa joku mua vuotta vanhempi jätkä alko vaa juttelee mulle, sanoi että on kivaa kun on matkaseuraa :D Siitä paistoi jo kauas että silläkin on ADHD, mä tunnistin joka ikisen oireen siinä ihmisessä + sen taiteellinen tausta ym. Se vaikutti vähän vammaselta, enkä siis tarkoita mitään pahaa vaan siis oikeasti, joku sen päässä oli "vikana". Hirveen herttanen se oli ja näin, ihan niinku joku lapsi :) Se olis halunnu mut mukaansa linnanmäelle mutta kerroin että mulla on töitä. Siinä me höpistiin koko matka helsinkiin ja halattiin ku lähdettiin eri teille :3 jotenki hirveen söpöä <3
Natella tutustuin yhteen Miiaan, ja Naten tulevaan puolisoon Nikoon. Oli ihanaa syödä pitkästä aikaa Naten tekemää ruokaa (katkarapupastaa NAM!!) ja mulla on ollu ikävä sitä sen avoimuutta. Niko oli ihan yhtä avoin ja mehän puhuttiin kaikesta taivaan ja maan väliltä, aina puoli viiteen asti aamulla x) Niko ja Natte ehdotti mulle yhtä juttua jota mä oon nyt tässä pohtinu, toisaalta miksi ei, mut aina uudet jutut vähän jännittää. Aion kokeilla sitä niiden ehdotusta ja katsoa miltä sen jälkeen tuntuu. Koska mä haluan auttaa kavereita hädässä ja samalla hyötyisin siitä itsekin :D
Ehdin nukkua 3h kun piti jo lähteä takaisin lahteen. Mulla ja mutsilla oli nimittäin suunnitelmissa mennä aamupäivästä poliisiasemalle uusimaan mun henkkaria mutta mutsi soitti mulle kun olin junassa, ja kertoi että mummu vetelee nyt viimeisiään, että sen on pakko lähteä sairaalaan. Mä sitten menin kotiin nukkumaan ja samalla missasin mun ripsiajan kun olin niin väsynyt. Mun piti käydä kaupassakin mutta en vaan jaksanut. Vituttaa kun tää työttömyys tekee mussa tän, että oon ihan saatanan apaattinen enkä tee yhtään mitään, enkä meinaa ees jaksaa nähdä ketään. MÄ HALUAN TÖIHIN!! ;___; Huomenna käyn äkkiä helsingissä hoitamassa pisneksiä ja sitten takas lahteen ja lääkäriin. Sen jälkeen Emman luo kokoamaan sänkyä ja viikonloppuna Summer Up! ^^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)