Wow...

Ymmärsin äsken jotain, mitä oon yrittäny miettii siitä asti kun erosin B:n kanssa. Nyt vaan tuijotan eteeni kun ymmärrän, ettei mun enää tarvitse etsiä vastausta.


Mä luulin että ikävoin B:tä, ja sitä mitä mulla ja sillä joskus oli. Oon pelänny että en tuu koskaan löytämään ketään samanlaista, ja oon yrittäny ettiä kopiota siitä ihmisestä elämääni. Oon miettiny kaikkia niitä virheitä mitä tein meidän suhteessa: kielsin sitä, rajoitin sitä, syytin sitä ties mistä... ja kaikissa suhteissani B:n jälkeen oon varonu korottamasta ääntäni kertaakaan, etten vaan tekis mitään samoja virheitä ja jäisi taas yksin. Siispä olen ottanut vaikka mitä paskaa niskaani ja niellyt kaiken, lopputulos on ollut se että tulin hyväksi käytetyksi ja rankasti. Oon ollu epätoivonen että mitä mun kuuluu tehdä: jos sanon vastaan, mut jätetään. Jos en sano mitään vastaan, multa viedään kaikki ja jätetään.

Tänään tuhannen mutkan kautta ymmärsin, etten ikävöi B:tä. En ikävöi meidän suhdetta, enkä enää halua rangaista itseäni.


Mä ikävöin vakaata parisuhdetta. B on ainoa kenen kanssa oon asunut yhdessä. Mulla ei ole vain  kokemusta muista vakaista parisuhteista.
Mä ikävöin sitä että tulen kotiin, ja siellä odottaa mun rakas. Se pelaa tietokoneella ja vaan moikkaa, eikä mun tarvii loukkaantua siitä että se ei tuu suutelemaan mua ovelle. Että voin kysyä mitä se haluais syödä, eikä tarvis aina olla jotain spessuu. Että ajatus yhteisestä huomisesta on itsestään selvää, eikä mun tarvitse pelätä että kohta jos teen jotan väärin, olen taas yksin. Että nukkumaan mennessä toinen ottaa mut kainaloon, koska se rakastaa mua, eikä sitä tarvii erikseen todistella. Jonka kanssa huumori ja seksi toimii ja romantiikkaa on sopivasti. Että mies tulee kotiin ruusu kädessään vain siksi, että halusi ilahduttaa mua. Ei siksi että on riidelty tai että on joku ketun häntä kainalossa. Ja jos tapellaan, ei tarvii pelätä että tulee jätetyksi, vaan tietää että kyllä ne asiat tulee sovittua ja ei tarvitse mennä peloissaan nukkumaan.

Siks mä oon pelänny ku oon tavannu erilaisia ihmisiä, et voiko tästä nyt tulla mitään kun ei tuokaan ole niin kuin B. Ei sen tarvitse olla B, sen tarvitsee olla joku joka rakastaa mua ehdoitta ja ei uhkaile mua käyttäytymisellään tai sanoillaan.

Mun olo on niin rauhallinen.