Fear

Ärsyttävää. Elämä on ollut taas suhteellisen mukavaa, ja en ole miettinyt erästä niin paljoa enää.. kunnes näin siitä viime yönä unta. Samanlaista vaiheilua se oli siinä unessakin: kuumaa, kylmää, kuumaa ja taas kylmää. Ei ollu taas kivaa herätä sydän palasina. Miten ehdinkin tälläisiin tunteisiin noin pienen ajan sisällä? Ärsyttävää.

Mietin että poistaisin kyseisen henkilön Facebookistani ja Skypestäni. Jokin estää mua tekemästä sitä, en tiedä kuitenkaan mikä. Mun pitäis viikon päästä mennä sen luo bileistä mut menenkin Espooseen Naten ja Nicon luo. En yksinkertaisesti USKALLA mennä sen yhden luokse taas rikkomaan sydäntäni.

Jotenkin olin niin varma siitä että tässä on kyse jostain suuresta kohtalosta ja siksi avasin sydämeni ja annoin itseni täysin. Mun päässä huutaa 2 ääntä: toinen joka sanoo ettei mun kannata enää ikinä ihastua keneenkään, ja toinen joka sanoo että mä en voi vaan pelätä, vaan on otettava riskejä ja mentävä virran mukana. Kuuntelen mielummin jälkeistä ääntä.