Kuljen läpi elämän, perässä sen tarkoituksen

Taas näitä masennuskausia. huh...
Tuntuu taas siltä kuin kulkisin päivästä päivään ilman tarkoitusta. Kaikki on merkityksetöntä. Haluaisin vaan hillua huumeissa kaukana tästä todellisuudesta. Olla niin sekaisin, hymyillä ja elää hetkessä, tuntea kaikki olematon kauneus joka meitä kaikkia kuitenkin ympäröi. Se on vaan opittava näkemään.
Voi ku huomennaki paistais aurinko. Huomais taas 18.00 aikaan et aurinko on vieläki taivaalla, ihan niinku tänäänki. 
Huomata rakastuvansa, nukahtaa perhoset vatsassa. Yks ennustaja sano et mulla on vuosien sinkkuus edessä, et mun pitää oppia ensin hylkäämään mun mahdottoman korkeat poikaystäväkriteerit. Se on oikeesti aika rankka polku varmaan, tekis mieli luovuttaa mut ei siin oo järkee, mut onko tässäkään?

Kun vois katsoa peiliin ja nauttia näkemästään. Siks mä ostan sen vaa'an. Pakko kattoo totuutta silmiin ja alottaa tää mahdottomalta tuntuva tehtävä. Käyn 1xvko aamulla tsekkaa painon, useemmin ei kannata koska muuten sitä laittaa itelleen niin mahdottomat tavoitteet että masentuu hetkessä ja luovuttaa. Jos ois duuni ja tuloja niin menisin Viroon imuttaa tän kaksoisleuan pois. Halvemmaks tulee vaa syödä vähemmän.. mm. tänään voitin itseni. Yleensä herkuttelen iltaisin syömällä juustoa, tänään mä en tehny niin. Vaik oli nälkä ja mieli teki leipää ja juustoo ja kaikkee ihanaa, söin vaa boksillisen viinirypäleitä ja laitoin silmät kiinni.
 Yhtäkkiä kuitenki se kaikki uni katos jonnekin ajatuksien virtaamana ja juttelin Esan kanssa. Päätin tulla tänne tyhjentää päätäni.
Ajatukset vaihtelee iloisuudesta masentuneeseen. Jee mul on ihanat uudet kengät, vittu mä asun tääl perseessä sinkkuna, jee olin syömättä juustoa, vittu rahat vaan häviää, jee koht on kevät, vittu koulutehtävät on myöhässä, jee koht mul on koulutus, vittu kohta pitää ettiä töitä.. tätä tää paska on.
Tupakalla käydessäni kelasin itsemurhaa, ihan niinku yleisesti. Se on toisaalta aika kaunis ja rohkea asia, mutta sen rumempi ja valheellisempi puoli on mahdottoman suuri. Kuolema on niin lopullista vaikka kaikki ne tänne jää meitä vahtimaan ja auttamaan, ei se silti riitä. Miten helppoa onkaan kuolla, kun taas henkiin ei voi herättää ketään. Siinä voi oikeesti miettii kumpi on arvokkaampaa.
 Jokaisella on nää huonot kautensa, toisilla ne kestää pidempään, ja se voi olla tosi vaikeeta. Silti pitää yrittää jaksaa katsoa huomiseen, ja jos sekin vaikuttaa liian vaikeelta kannattaa laittaa silmät kiinni ja vaan herätä siihen seuraavaan päivään. Silloin sulla ei oo muita vaihtoehtoja ku vaan kattoo miten se päivä menee, ja jokanen pienikin hyvä asia kannattaa painaa mieleen; aurinko, se että joku jutteli sun kanssa, hymyt, hyvä ruoka, pienet saavutukset.


 Raappana - Päivä on Nuori

Päivä on nuori niin kuin vastasyntynyt,
Ensimmäinen sana, ensimmäinen kysymys
Ja jo alkaa seuraavan tykytys,
Tää on jokaiselle aamulle hypetys.

Päivä on nuori niin kuin vastasyntynyt,
Ensimmäinen sana, ensimmäinen kysymys
Ja jo alkaa seuraavan tykytys,
Tää on jokaiselle aamulle

Ei voi tietää mitä tuo mukanaa vuorokausi,
Eilinen ei oo vangittu vaikka oven kii pamautit.
Pitäs elää sillee et pystyy elämästään nauttii,
Vaikka kaikil on murheellisii kuukausii.

Maa kausii, kaikki menee kausittain,
Kausii valosii, kausii synkkii.
Mut ei ne voi sammuttaa mun paloa.