Niin, ahdistaa ihan julmetusti enkä edes tiedä syytä. En pysty kattomaan samoja leffoja kuin ennen ja ruoka ei maistu, sydän vaa hakkaa enkä pysty olemaan aloillani. Yritän vaa hengittää syvään ja sekin on vaikeaa. Melkein kaikki asiat alkaa itkettää, niin surulliset kuin iloiset asiat, jotenki oon tosi herkkänä. Hörpin viiniä jotta rauhoittuisin vaikka se maistuu tällä hetkellä todella pahalta.
Ennen mulla nää tälläset ahdistuskohtaukset on ollu monen tekijän summa. Luulen että nytkin mua ahdistaa tällä hetkellä toi koulu eniten. Ja tää laihduttaminen, mua pelottaa koko ajan että sairastun uudelleen kun syön nykyään niin vähän, ei vaan tee mieli ruokaa. Ja jos väkisin päätän vähän herkutella olo pahenee helvetisti. Toisaalta olis niin helppo luovuttaa ja sairastua uudelleen mutta väkisinkin tulee ne ajat mieleen kun olin sairas. Sitä ahdistuksen, surun, häpeän ja pelon määrää ei voi mitata. Yritän kohdata pelkoni silmästä silmään lukemalla vanhaa päiväkirjaani tuloksetta, olo vaan pahenee ja flashbackit on kamalia. Varmaan pitäis vaan yrittää kovemmin mutta en pysty, en uskalla.
Tiedän et porukka taas huolestuu tästä tekstistä mut olkaa ihan rauhassa, kyl tää tästä. 95% musta ei halua sairastua uudestaan, ja nää ahdistuskohtaukset on hetkellisiä. 90% musta on ihan onnellinen. Kunpa saisin kitattua tota viiniä alas että olo rauhoittuis. En jaksa lääkäriinkään mennä kitisemään kun tiedän että tää on väliaikaista.
Tänää lähetään Emman kaa baareilee ja varmaan sekin jännittää. en oo ollu ulkona pitkään aikaan. Tulispa jo se Emma tänne että saisin ajatukseni muualle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti