Pyysin äsken iskältä yhden asian. Ja tiedän että se yrittää parhaansa mukaan toteuttaa mun pyynnön.
Nyt mulla on sellanen tunne että se istuu ihan tässä vierellä. Ja sillä on paha olla mun puolesta. Tuntuu kuin se haluaisi koskettaa mua. Itkettää ku on nii kova ikävä sitä mutta tiedän ettei pidä itkee, tässä se on koko ajan mun joka päiväisessä elämässä. Ehkä se on just se joka on antanu mulle voimaa tehdä kaikki velvollisuudet näinä tosi vaikeina hetkinä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti