torstai 12. tammikuuta 2012

Stressiä

En ees tiedä mitä mun pitäis sanoa.. Tuntuu kuin mua revittäisiin paloiksi, ja tuntuu ettei mikään mitä mä teen riitä kenellekkään.

Tänäänkin mulla oli 9 tunnin koulupäivä. Aluksi helvetin vaikeeta yritystoiminnan teoriaa, keskittymishäiriö ei auta asiaan ollenkaan. Sen jälkeen olin hoitolassa korvaamassa poissaolojani, olin koko ajan skarppina asiakkaiden suhteen, yritin opetella kassaa ja hoitaa koulun asioita. Samalla ihmiset tykittää viestejä mun puhelimeen ja vaatii mua jakamaan huomiota suuntaan ja toiseen. Ja kun pääsen kotiin ei mulla ole energiaa tehdä enää yhtään mitään vaikka muiden mielestä pitäisi. Mun pitäis pitää huolta mun sosiaalisesta piiristä ja tehdä 3000 koulujuttua kun deadline huohottaa niskaan. Ja kaikki lomapäivät mun pitää olla korvaamassa poissaolojani että voisin joskus valmistua. Salillakaan ei kerkee käydä. koulupäivät loppuu aina kuudelta tai viideltä.
Mä en mitään muuta haluais kun koulun jälkeen maata sohvalla, kattoo ohjelmat ja käydä koneella kattomassa feissarin ja käydä nukkumaan. En niinkään ole masentunut tai vihainen, vaan väsynyt ja turhautunut, ja tuntuu ettei kukaan suostu ymmärtämään miten rankkaa mun työ on. Mä koitan parhaani, mutta tuntuu ettei mulla ole enää lainkaan aikaa itselleni. Kävisin varmaan terapiassakin jos olis aikaa, sais puhua itsestään ja ongelmistaan ja elämästään niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan valita tai tuomitse sitä miten hoidan asiani. Saisin keskittyä itseeni edes tunnin ajan, ja joku kysyisi: "mitä sulle kuuluu, miten sä voit?".  *huoh* ._.
Onneks tää helpottaa sitten kesällä kun valmistun...toivottavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti