Mä oon vaan niiiiin R-A-K-A-S-T-U-N-U-T <3
Menin viime tiistaina Markon luo Helsinkiin. Mua jännitti aika paljon, mutta sellasella hyvällä tavalla. Odottelin sitä Cybershopin ulkopuolella asematunnelissa, ja puhuin hermostuksissani Lindan kanssa puhelimessa. Yhtäkkiä Marko seisoikin siinä mun edessäni ja lopetin puhelun.. siinä me pussailtiin ja oltiin nii ilosia siitä että viimeinkin voidaan olla yhdessä. Se ei näyttäny yhtään samalta kuin kuvissa, mutta aaaaaaaaaaaaaaahhh se oli/on nii hyvännäkönen <3
Lähdettiin metrolla Itikseen kauppaan ja päätettiin ostaa kuhaa, riisiä ja salaattitarvikkeet, ja yllätin Markon positiivisesti kysymällä: "Kai me sit maksetaan nää puoliks?" Se nimittäin sano monta kertaa ton kauppareissun jälkeen et kuinka se arvosti tota mun asennetta. Sanoi että kun päästään kotiin niin sen pitää käydä vähän asioilla, että mä voisin sillä aikaa alkaa jo kokkailemaan. En sit kehdannu kysellä enempää ku se oli niin salamyhkäinen ^^
Ton jälkeen lähdettiin Puotilaan ja ostarin kohdalla se pysähtyi jonkun kukkakaupan eteen. Kysyi paljonko kello oli, ja totesin että se oli 17.50. Marko pyys mua odottamaan hetken ja meni sinne kukkakauppaan. Siinä ulkona sitten poltin röökiä ja hymyilin itsekseni... ;) Ja hetken päästä se ilmestyi mun luokse vaaleanpunainen ruusu mukanaan <3<3 Se oli paketoitu kauniiseen sellofaaniin ja siinä oli kortti mukana: "Rakkaani <3:Marko" Taisin näyttää aika typerältä sillä hetkellä kun hymyni ylettyi korviin asti ^^ Marko sano että sen oli tarkoitus yllättää mut just "menemällä asioille" ja tuoda se kukkanen kun olisin ollut sen luona mutta se kukkakauppa olis kerenny mennä jo kiinni :D Aika jännää, yleensä tossa vaiheessa mua olis alkanu ahdistaa mut Markon kanssa on vaan ollut niin helppo olla alusta asti. <3
Markon luona sitten kokkailtiin ruokaa ja pussailtiin ja oltiin supersöpöinä <3 Tuntui niin hyvältä olla taas jonkun lähellä, eikä nimenomaan vaan kenen tahansa, vaan Markon. Mun olis pitäny lähtee kotiin 2 yön päästä, mutta junia ei kulkenut ja jäin pidemmäksi aikaa :) 12.11. Mun nimipäivänä kutsuttiin Niina ja Nikos meille (Marko päätti että mulle pitää teettää oma avain koska toi on kuulemma nyt MEIDÄN koti <3) kahville, ja siinä höpöteltiin kaikennäköstä kivaa ja mietittiin että mitähän uutenavuotena tapahtuu. Siinä vaiheessa kun Niina ja Nikos teki lähtöä me avattiin vodkapullo ja viinipullo. Sitten me ryypättiin koko loppuyö kahdestaan, puhuttiin, pelleiltiin ja naurettiin. Jossain vaiheessa yötä me sitten tajuttiin että on isänpäivä ja kuunneltiin kaikkia tilanteeseen sopivia biisejä... Siinä mä itkin kun tajusin ettei mulla oo enää ketään kelle antaa isänpäivälahjoja tai -kortteja.. Marko ei oo ollu sen faijan kanssa puheissa enää vuosiin.
Me valvottiin 14.30 asti ja herättiin 19.00 illalla kun mun piti alkaa tekemään lähtöä. Tunnelma oli haikea ja surullinen. Kumpikaan ei olis halunnu päästää irti. Lähdin kävelemään metrolle tupakka huulessani itkua nieleskellen. Kello oli jo lähemmäs 23.00 ja siinä metroaseman penkillä istuessani aloin itkemään. Ikävä oli jo nyt ihan sietämätön ja ahdistava. Olo oli jotenkin ontto, olin kuitenkin koko viikon ollut Markossa kiinni. Nyt mä en sit näkis sitä puoleentoista viikkoon. Vitun etäsuhteet. ....Mut no, hyvää kannattaa odottaa <3
Tänään ku tulin koulusta, Marko sanoi puhelimessa että se oli vaan heräillyt koko yön ja nähnyt painajaisia. Mäkin olin nähnyt jotain outoja painajaisia ja uneni ollut levotonta.. Ikävä on siis vahvasti molemminpuolinen. Tänään on vaan vituttanut. En halua asua täällä vitun Lahdessa vaan kultani luona joka rakastaa mua ehdoitta, haluaa elää jokaisen päivänsä mun kanssa ja antaa mulle kaikkensa. Niin mäkin haluan sille <3 Se on hauska, fiksu, luova, romanttinen.. mikä tärkeintä että sillä on samat tavoitteet kuin mullakin elämän suhteen, meidän suhteen <3 Mä oon aatellu vähentää mun pilvenpolttoa Markon takia, koska se on sille niin tärkeä asia.
Joo nyt on pakko lopettaa tai mun läppäri alkaa vuotaa siirappia :DDD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti